Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Ei heitetä vaikka henki menköön!» Ja niin oli uudelleen alettu. Oli tuohustuttu ja suututtu ja kerran kirottukin. Se oli uskaltanut, rähjä, asettua vastarintaan. Ja siitä se oli ikäänkuin kostettava. Sen saaminen oli nyt kunnian asia. Isä oli »päättänyt», että hän ei heitä.
En omista itselleni enkä anna Panulle, haltijalle vien omansa. Oikein teet, vakuutti Jorma. Ehkä sillä haltijan sovitat. Muuta uhria ei sinun enää tarvinne tehdä. Mutta taas palasi Jorma kuvan eteen ja puheli, sill'aikaa kun Kari kiinnitti ilvestä puuhun niin korkealle, kuin yletti: Mikä rähjä ja haltijan pilkka, sinä vinosuu, vääräsääri, kierosilmä!
Rähjä! Siitä ei tullut mitään.... Mikä epätoivo ja häpeä, ettei taaskaan ollut kestänyt, oli antanut jalkansa luiskahtaa, otteensa heltiä ratkaisevimmalla hetkellä ja kun se niin heltii ratkaisevimmalla hetkellä, heltii se aina. Tiedätkö, miksi minä olen tämmöinen? Siksi, ettei minulla elämässäni ole ollut ketään, joka olisi minua rakastanut.
Uuden metsästyshuvilan rakentamisesta revityn tuvan paikalle ei kuulunut mitään. Kartano tarvitsi nähtävästi rahansa tähdellisempiinkin tarkoituksiin, ja niin unohtui vähitellen koko asia ja Niemen äijä kanssa. Mutta jo seuraavana aamuna häätämisensä jälkeen rupesi äijä rähjä uudelleen tupaansa rakentamaan. Kivijalka kun oli jäänyt kiireessä särkemättä, ei siinä suurta vaivaa ollutkaan.
Silloin olivat pojat tyytyväiset, se oli heistä niin hullunkurisen näköistä. Taaskin helähti törmältä hilpeä nauru, ja isäntä katsoi syytä olevan meille selitykseksi huomauttaa, että »pojat kuuluvat siellä taas härnäilevän syytinkivaaria, joka on jo vähän hassun hupakko. Ikäloppu rähjä, mutta niin äkänen ja sydämmikkö, että vähältä päälle työntyy jos vähänkään pistellään».
Vaan nuo pojat häntä aina toisinaan koiruuksillaan huvikseen kiusottelevat, että nyt muka vaari veneeseen ja Alaheikkilään, ja nauravat sitten, kun ukko harmissaan ihan karahkaan tarttuu, vaikkei rähjä kunnolleen enää jaksa pihan yli kävellä. Taas kuului naurunrähäkkää törmältä, ja kun meistä vaarin kohtalo jo hiukan oli käynyt sääliksi, nousimme ja kävelimme lähemmäs.
No tuleppas tänne peräpuolelle, niin sovitaan asiasta, niin jotta eivät syrjäiset kuule. Jo se toki on mennyt... Mokomakin rähjä. Niin näet ovat nuo tiet ravassa, jotta hukkuu niihin ihan. Missähän se Luukas-rukka itse on! Kah!... Tässäpä tää on Sohvikin!... Kenkäänkö sinä katsot? Kenkään... Ja tästä Sohvistahan sen kanssa saisi tarkan ja hyvän emännän ... jos kuka olisi sen tarpeessa.
Mikä rähjä, mikä vinosuu, vääräsääri, kierosilmä lappalainen luulee hänessä suuren haltijan asuvan! Tuossako, ihmiskäsin tehdyssä ihmisen kuvassa haltija mieluummin asuisi kuin omassa kasvattamassaan puussa, jonka siemenen kylvi siihen salojen siintäväin keskeen, vetten välkkyvien vaiheelle?
Tytöt lauloivat: Hän sinun purttasi täällä jo ohjaa, Maailman myrsky kun mylvien soi. Hän on sun toivosi ankkuripohja, Eikä sun purtesi hukkua voi. Autuuden rantaa Kohti se kantaa, Sieltä jo kirkkahin koittavi koi. Kyllä se sitten vuotaa kauheasti tämä meidän vanha rähjä. Se on vain se ylimmäisen laidan ravistunut liitos, joka kallistuessa vuotaa, sanoi Söderling.
Poikain ja tyttöjen ansio kai se on. Emmehän suinkaan tässä me kahden olisi tätä tämmöiseksikään saaneet. Talo oli meidän tullessa sellainen rähjä, että kaikki oli uudesta alettava juuri kuin pystystä metsästä, ja vierasta emme ole pitäneet päivääkään. Vai ei päivääkään. Kyllä tässä on talon väki saanut lähteä tuulella jos tuiskullakin. On saanut lähteä tuulella ja tuiskullakin.
Päivän Sana
Muut Etsivät