United States or Singapore ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olimme tuskin ehtineet meille osoitettuun huoneeseen sisälle, ennenkuin se oli ihan täynnä ihmisiä. Kun me emme olleet erittäin ihanan näköiset, ollen yltä päältä ravassa ja mudassa, pyysin minä heitä jättämään meidät hetkeksi siistimään itseämme. Sen tehtyä pääsivät he taas sisään. Nämä metsän siivot lapset tervehtivät meitä vuorotellen itkien ja nauraen.
Jokin veti hänen huomiotaan puoleensa: kiesit ja vieressä käveli pieni kyytipoika; keltanen hevonen, joka oli mahaa myöden ravassa... Suitsina oli vaan nuoranpätkiä, joista poika nyki ja repäisi, kun hevonen vähä väliä tahtoi puhaltaa vetää raahatessaan raskaita ajopeliä Giljen huonoilla teillä... Aurinkokin kylläksi paahtoi tuohon mäenrinteesen!
No tuleppas tänne peräpuolelle, niin sovitaan asiasta, niin jotta eivät syrjäiset kuule. Jo se toki on mennyt... Mokomakin rähjä. Niin näet ovat nuo tiet ravassa, jotta hukkuu niihin ihan. Missähän se Luukas-rukka itse on! Kah!... Tässäpä tää on Sohvikin!... Kenkäänkö sinä katsot? Kenkään... Ja tästä Sohvistahan sen kanssa saisi tarkan ja hyvän emännän ... jos kuka olisi sen tarpeessa.
Selityksiin ei Esakaan ryhtynyt, vaan istui tuolille ja syvämietteisen näköisenä alkoi katsella ympäri huonetta, jota kaikkialla, katossa kiikkuvilla orsilla, seinillä ja nauloissa peitti rikkaasti varustettu vaatevarasto. Sanna tirkisteli salaisesti Esaa ja jotakin puhetta aikaan saadakseen sanoi vihdoin: »Kovinpa sinä olet ravassa.»
Niillä alkavat ne häntä pommittaa ja nauravat ja ilkuvat: »Tää on aa ... tää on ii.» Ja niitä sataa. Ne ovat aivan pelkkää likaista rapaa. Hyi! Hän huutaa apua ja koettaa suojella silmiänsä, mutta sitä tuimemmin sataa vain likapalloa. Nyt hän on jo yltäpäältä ravassa. Semmoisena viedään hänet koulumestarin eteen.
Ei, viruttakaamme ensin hänestä lika purossa, hänhän on hattua myöten ravassa ja näyttää melkein suossa rypeneeltä karjulta, ja sillä aikaa saavat Kalle ja Frits pestä hänen vaatteensa, sillä sellaisena kuin hän nyt on, ei hän voi näyttäytyä missään. Ja vaatteitten kuivaessa täytyy lukkarin ahkerasti liikkua täällä metsässä. Mutta me muut kai syömme päivällistä. Ja niin tapahtui.
Katsokaahan miten se jämpii kuin itikka ravassa ja siitä mojahtaa seisomaan. Katsokaahan kun se taas katsoo aurinkoa, että tuohonko se karahkaan tarttui, kun se ei siitä pakene mailleen päin... Nyt se taas kumartui ja sai kun saikin multaa lapiolleen. Katsotaanhan montako kertaa se heittää ennenkun taas seisoo. Se oli kolmas lapiollinen.
»Ravassa?» kysyi Esa ja katseli itseään. »Näitkö kuinka ravassa Sakarin Jassu oli?» Pyörittelin sitä rapakossa kuin kinnasta.» Sanna naurahti. »Aina sinä vain pyörittelet.» Mutta Esa nähtävästi ajatteli muuta, sillä hän ei virkkanut tuohon mitään, alkoi vain rajusti viheltää. Vihdoin hän yhtäkkiä kysäisi: »Mitä varten sinä Ellan tänne laskit?» »En minä viitsinyt kieltää.» »Et viitsinyt?