United States or Senegal ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Ravassa?» kysyi Esa ja katseli itseään. »Näitkö kuinka ravassa Sakarin Jassu oli?» Pyörittelin sitä rapakossa kuin kinnasta.» Sanna naurahti. »Aina sinä vain pyörittelet.» Mutta Esa nähtävästi ajatteli muuta, sillä hän ei virkkanut tuohon mitään, alkoi vain rajusti viheltää. Vihdoin hän yhtäkkiä kysäisi: »Mitä varten sinä Ellan tänne laskit?» »En minä viitsinyt kieltää.» »Et viitsinyt?
Sakarin Jassu lähti tupaan, jonka ikkunoista vielä loisti himmeä valo. Järvelän perhe istui illallispöydässä. Honkainen päre paloi leipähirressä riippuvassa pihdissään. Rengit ja piiat syödessään jaarittelivat päivän uutisia. Herastuomari istui pöydän takana varsinaisella paikallaan ja virkkoi tuontuostakin sanan nuorten juttuun.
Ukko tyytyi inttämättä. Pääsihän tuossa ajelemaan, eikä tarvinnut työhön, kun se tahtoi jo vähin ruomiin ottaa. »Horoo-groo horoo-grooh», kuului ylisängystä taas entistä kovemmin. »Kuka tuolla teidän ylisängyssä makaa?» kyseli toinen kylän akoista. »Sakarin Jassu. Yötyi tähän illalla», sanoi emäntä. »Nostakaa sitä jo ylös, kun hornaakin niin ilkeästi, että... Mene äijä repimään sitä.»
»Niin ja rengillä pitäisi olla aina työtä, jos ei muuta niin syödä, syömästä päästyä siunata ja siunaamasta päästyä kintaitansa hieroa», sanoi joukkoon Sakarin Jassu, suu kurillisessa naurussa. Hän oli istunut pöytäpenkille selin pöytään, nostanut polvelle toisen jalkansa, jonka polven ympärillä kädet olivat mukavasti ristissä.
»No Jassu, hyppele ryssää!» käski Esa taas kääntyen Jassuun. Mutta Jassua unetti. »Hoi mies! nyt lähdetään. Koska ne häät ovat?» kysyi hän ikäänkuin sivumennen. »Ylihuomenna.» »Rajasuutari, pikinytky! Lähde mukaan. Aivanpa sinä oot sikana. Näin sikoja vedetään.» Esa tarttui Sakarin Jassun kaulukseen ja veti häntä pitkänään perässään.
Sakarin Jassu hiukan värähti, mutta suu meni kohta tavalliseen hymyynsä. »Perhanoita, kun ajavat lujasti, vaikka on noin turkasen pimeä», sanoi hän ja katsahti sukkelasti herastuomariin. »Niin no, mutta kuinkas se juttu...?» »No sitten minä yhtenä iltana, kun se siellä oikotti ja pani: aaoouii...» »Hyi, älä pane niin», pyysi emäntä. »Mutta kun se pani niin, aivan tuolla tavalla.»
»Ka, älä nyt karkuun lähde, anna minä nostan», puheli Jassu itsekin vielä maassa ryömien. Kyllä nyt olisi ollut Jassulla aika lähteä. Mutta eihän siitä mitään tullut. Esa nousi, heitteli Jassua vielä muutaman kerran siksi, että Jassu rupesi rukoilemaan.
Sakarin Jassulle kerrottiin nyt ne kummat, mitä yöllä oli tapahtunut. »Noo», sanoi Jassu, kun oli aikansa kummastellut, »sillä lailla niitä komeita kuljetellaan.» Hän arveli tytön varkaaksi Karhun Esaa. Herastuomari jo johtui kyselemään Esan talon asumisiakin, kuinka ne menevät, kun ne niinkin hurjastelee? Mutta Jassu kiitti Esaa mieheksi aina pilviin asti.
Luuletko nyt voivasi jutuillasi pitää ne siellä edes puolen tuntia?» »Koetetaan.» »Sinä, Jassu, yksin tiedät nyt tämän asian. Jos hyvin sattuu, pysyy Santran olinpaikka salassa muutaman päivän, jollet sinä vain mitään...» »Ole vaiti, saisinhan minäkin ne junkkarit sitten niskaani, jos sitä lörpöttelemään rupeaisin, että minäkin olen jutussa ollut.» »Niin, no sitä minäkin.
»Anna mun olla», pyysi Jassu nähtävästi puolileikillä. »Katso, kun mulla on jo paljas pää ja tällainen parta ja sitten minä oon suutarimestari ja kerran ajoin pirun pois kirkosta... Ja sinä oot vain Karhun Esa.» Esa ja Vennu nauroivat. »Hyppele ryssää, Jassu», käski Esa. »Anna nyt Jassun olla.» »Hyppele ryssää Jassu, koettele koipias!»