Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Mokomakin roisto! Julkeneekin vielä tulla etsimään lakkoavustusta!... Vaimonsa kiusaaja, konna! raivosi Järvinen, toveriensa häntä koetellessa rauhotella. Revolverin kuula löydettiin oven kehyksestä, rautanaulaa vasten litistyneenä. Tämän jälkeen ei Rimpinen enään jalallansakaan astunut yhdistykseen. Ja niin hienotunteinen hän oli ettei koko tapahtumasta sanallakaan kenellekään hiiskunut.
HESSU. Joutuin, joutuin kun Kiiskis vainaan rampa hevonen! Kyllä kiirehdin, siksi kun se kahvikin joutuu mokomalla laholaudalla. Hei nyt mentiin! ELVIRA. Nyt hänen vielä piti jäädä siihen istumaan mokomakin kahvinvaivanen! Saappas nyt tulta palamaan siinä, ei ole sytykkettä ei muuta! On tämä nyt oikea kestinaika, tämä! Ihan jo päätä huimaa!
Hm, minkäs Kukkelman sille ... kun hänen olkapäänsä olivat pöytälaudan tasalla... Mutta syötyään ei pistänyt käsiään ristiin! Täti ajatteli: Mokomakin ... jumalaton könttyrä... Hulluhan se Mikko oli taas ollut! Sitten Kukkelman lähti... Täti oli hänen poistumisestaan vähän niin kuin tyytyväinen. Kukkelman lähti käymään Krokelbyssä.
Ja mitä taas tuohon ilmaanloiskaukseen tulee, ei se minulle ole yhtään vaikea, kun jo olen niin paljo etuantia kuolemalle maksanut, jalkani on jo hänellä paitsi muuta; vuosia on minulla niin paljo ett'en kuitenkaan voi toivoa, jos tahtoisinkin, monta semmoista enää jäljellä olevan, ja jospa olisikin, vaikka vielä toinen mokomakin, en tahtoisi petturina niitä elää.
»Häh», kirkui matami Flick, »tekö täällä tahdotte näytellä esivaltaa minun oveni edessä. Se tässä vielä puuttuisi. Tuollainen pikipeukalo ja mokomakin kattilan nuolija tahtovat olla poliiseja aivan minun oveni edessä!» »Senkin junkkarit!» sanoi Swart. »Menkää paikalla matkoihinne!» Ja hän antoi läkkisepälle aimo kolauksen kylkeen.
Mokomakin kalastaja, joka ensi silmäykseltä oli näyttänyt täydelliseltä moukalta, oli nyt hänen silmissään kasvanut salaperäiseksi voimaksi, joka hirveänä, leppymättömänä johtaa hänen kohtaloaan.
Kymmenkunta hattupäätä Puljahtaapi kaislikosta Salmen suusta keikkuen, Kymmenkunta neittä mulle Nauraa ilkkuen. Mokomakin naurutulva! Suutunko vai huolin viis! Soudan sentään lähemmäksi, Sillä onhan joukoss' itse, Itse ainoinen Alice. Ja mä venheessäni nousen, Haparoiden lakkihini Tartun neuvoton, Ja mä punastun ja lausun: »
Mutta tupakka panna pitää, vaikka ois jalka avannossa! Kas näin vaan! ELVIRA. Ei, älä sitä astiata ota, onhan niitä nyt laattian pesu-astioita muitakin. Jottako olisi? Missäs niitä nyt säilytetään sitte? Viimeisen pytynpohjan rouva eilen polttti perunakattilan alla. ELVIRA. Mene, mene nyt mokomakin! Kaikki astiat antaa karsinoitua. Tietysti ne sitten saa polttaa tarpeen tullessa. Voi, voi, voi!
Mutta he mutisivat jotain mennessään ja Saaran korviin sattuivat nämä sanat: Tuo se vasta on olevinaan! Mokomakin »vanha piika». Kuin salama hän iski heihin kiinni. Ja ennenkuin hän tiesi asiastakaan, oli hän sivaltanut tuota keltakutrista korvalle, että lämähti. Hämmästyksen huuto kuului samassa toisesta huoneesta, jossa oli koko joukko naisia koolla. Keltakutrinen hyrähti itkuun.
Ohitse nyt juoksevat, eivät katsahda, eivät kysy mitä laukussa uutta, mitä sitsiä, mitä kankahia, mitä nauhasia, nappia, mitä helmilöitä, kukkaroita, lompakoita, huiveja, kellonvitjoja, kauluksia, ja vielä mitä muuta monenlaista. Mokomakin masina!
Päivän Sana
Muut Etsivät