United States or Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja minä olisin iloinen, jos saisin tietää, että sinä sen kokemuksen kautta, joka sinulle maksoi viisineljättä puntaa, olet tullut siihen vakuutukseen, että olisit voinut käyttää aikasi paremmin kuin ansaitsemalla kaksi tahi vaikkapa kuusikin killinkiä päivässä päiväläisenä. "Minä en ole tervehtänyt äitiäsi sinulta, niinkuin pyysit.
Tähän asti en ole matkoillani paljon maailman kokemusta saavuttanut. Tosi on, että olen saanut kaksi killinkiä päivässä päiväläisenä ja todella rehellisesti ansainnut ainakin kuusi killinkiä lisään; mutta näitä vaatimuksia vastaan minä lasken ruo'an ja asunnon pois. Sitä vastoin olen hävittänyt viisineljättä puntaa niistä viidestäkymmenestä, jotka määräsin kokemuksen ostamiseen.
Volumnia Webster kohautti olkapäitään ja virkkoi: Emme totelleet kumpainenkaan hyväin ystäväin neuvoja, ja siksipä on meiltä mennytkin hukkaan viisineljättä ajastaikaa elämästämme. Ikävä kyllä. Elämä on lyhyttä, eikä meillä ole oikeutta kuluttaa sitä turhaan.
"No paljokos siitä rahassa menisi, jos se maksettavaksi tulisi?" tiedusteli Asarias hiukan pöyhkeänä. "En minä ole ottanut kuin viisineljättä markkaa", vastasi rovasti. "Viisineljättä!" huudahti Asarias ihmeissään, "viisiköneljättä? Enhän minä luullut, jos enimmäkseen parikymmentä enkä tiennyt varata rahaakaan matkaani niin paljoa.
Maanpinnan tuntijat sanovat, että putous viisineljättä tuhatta vuotta tätä ennen oli Queenstownin luona, seitsemän peninkulmaa alempana, nykyistä paikkaa. Bakevellen mukaan se vetäytyy taapäin yhden meterin vuosittain, mutta Charles Lyeldin mukaan ainoastaan yhden jalan. Se silmänräpäys on siis tuleva, jona kallio, jolla torni seisoo, veden syövyttämänä on huilaava alas putouksen vieremiä.
Ja sinne veivät he viisineljättä vuotta sitten vieraaksensa ainoastaan muutamaksi viikoksi t:ri Watts'in, joka silloin oli köyhä, kipeä ja hyljätty. Ja siitä saakka ovat he pitäneet hänet luonansa, kunnioittaen häntä isänä.
Hän muisteli, kuinka hän ennen vanhaan oli koettanut lukea noita kiharoita, mutta epätoivoisena luopunut yrityksestään. Siinä ne olivat vieläkin, nuo samat kiharat, mutta vanhuuttansa harmaina nyt. Hän muisteli nuorta kelloseppää viisineljättä vuotta sitten, häntä, jonka rakkaus ja miehuus eräänä murheen hetkenä oli valloittanut hänen sydämensä. Ja lempeyttä helähteli nyt vanhan rouvan ääni.
Olen uskollisesti palvellut heidän kreivillisiä armojansa viisineljättä vuotta, eikä kukaan ole vielä milloinkaan sanonut minua hutilukseksi ammatissani. Todellako? No, koska sen kerran täytyy tapahtua, niin sallikaa minun kunnioittaa teitä sillä ansaitsemallanne arvonimellä.