United States or Czechia ? Vote for the TOP Country of the Week !


Volumnia Webster kohautti olkapäitään ja virkkoi: Emme totelleet kumpainenkaan hyväin ystäväin neuvoja, ja siksipä on meiltä mennytkin hukkaan viisineljättä ajastaikaa elämästämme. Ikävä kyllä. Elämä on lyhyttä, eikä meillä ole oikeutta kuluttaa sitä turhaan.

Vanhaa federalistien puoluetta, jota nyt uudistettuna sanottiin whig-puolueeksi ja josta sittemmin suuri tasavaltalais-puolue oli muodostuva, kannattivat kuitenkin tähänaikaan etupäässä Henry Clay ja Daniel Webster, Pohjan etevimmät valtiomiehet.

Siinä oli käädyt, joitten omistajana oli aikoinaan ollut sotalaivaston kapteenin isä; siinä itse kapteeninkin muotokuva, jota Volumnia Webster katseli ylpeydellä, ja johon kelloseppä tuijotti kylmäkiskoisesti. Oli siinä myös somia sormuksia, joista muutamat tunsi omikseen kelloseppä, toiset vanha rouva. Katsos, Volumnia, sanoi kelloseppä, täss' on äitini hivuksia. tässä omituisessa medaljonissa.

Seinäkello on farmari Garrettin ja taskukello on Mr. Fane'n. Muista antaa ne heille huomenna, ja minkä vähän niistä saat, se tulee sinulle tarpeen jouluksi. Volumnia Webster teki tuskallisen liikkeen tuolissansa. Oudoksi käy joulu ilman sinua, Tuomas, virkkoi hän. Käynee kai, vastasi kelloseppä, mutta pian sitä tottuu siihenkin, mikä outoa on.

Onnen päivinä oli minullakin kaunis viulu. Siitä on pitkä aika nyt. En luullut silloin, että minusta tulee kuljeksiva soittoniekka, jonka sävelissä lapset ja tytöt tanssivat ja miehet juovat. Minussa oli kunnianhimoa silloin. Onkos nyt? kysäisi Volumnia Webster, vetäen takan oikealta puolelta esille paistinvarrasta.

Tuomaalla on kovin arka kulkku, pisti Volumnia Webster väliin; muutoin en minä hänen tähtensä ensinkään pelkää. Nyt hänellä on erityinen syy toivoa itselleen pitkää ikää, sillä huomenna me eroamme. Ja ne moniaat vuodet, mitkä meillä vielä lienevät jäljellä, koetamme me kumpikin viettää niin kuin sopivimmalta näyttää. Mikä hassu päähänpisto! huudahti vieras.

Mutta Kreikan vapautussodan aikana Turkkilaisia vastaan kävi mahtava liikevirta Amerikan nuoruuden riveissä. Kuuluisat puhujat, joiden joukossa Daniel Webster ja Henry Cláy, kehoittivat ylevissä puheissaan maan nuoria miehiä lähtemään taisteluun vapauden puolesta, Kreikkalaisten yrityksen hyväksi.

Muutamilla näet on jo sellainen tapa. Asiasta toiseen, sanoi Volumnia Webster, leikaten silavaa paistinpannuun, minä panin teidän viulunne puotipöydälle; märkä lienee sekin. Tuopas se tänne, Tuomas, ole hyvä; minä kuivaan sen. En minä sitä raoille paahda, mutta sen verran vaan lämmittelen, ett'ei se luuvaloa saa. Niin teki isä vainaakin, sotalaivaston kapteeni.

Vieras horjahti taaksepäin, ikäänkuin mikä olisi häntä pistänyt. Hänen kasvonsa olivat kalman vaaleat. Hyvä Jumala! huudahti hän. Hän on juuri se, Ralph Webster! Valokuva kirposi vanhuksen kädestä. Siis vihdoinkin, lausui vanha rouva verkalleen, siis vihdoinkin näemme kasvoista kasvoihin meidän poikamme pahimman vihollisen.

Niin, ihmiset sanovat minun murhanneen äitini, mutta itse en minä ole milloinkaan uskonut murtuneitten sydänten teoriaa. Saattaako kukaan surusta kuolla? Ei, vastasi kelloseppä jurosti, ei surusta kukaan kuole. Kyllä, vastasi Volumnia Webster. Se kuolettaa sielun. Sen tiedän minä varsin hyvin, sillä omakin sydämeni on ollut kuolleena jo monta pitkää vuotta. Pojaltamme minä sen iskun sain.