United States or Isle of Man ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ruumishan se on, kun se kuoli", sanoi Asarias. Rovasti meni kutsumaan apulaistansa ruumista kirjoittamaan ja tapasi tullessaan Asariaksen paikoillaan lakki päässä istumassa. Vieras otti kainosti pois lakkinsa ja tervehti apulaista. Apulainen, Asariasta käteltyään, avasi kirkonkirjan ja kysyi: "kuka se kuollut oli?" "Meidän eläkemuorihan se oli jo minä sen toin tullessani ruumishuoneesen."
Palikkamäen Asarias kertoi sitten rovastille Norolan talon olevan vanhimman kirkonkylässä ja koko kirkonkylän asutushistorian. Tuossa puolen päivän rinnassa keskeytti rovasti häntä vihdoinkin kysymällä, oliko hänellä mitään asiaa, ja sanoi itsellään olevan "vähän kiirettä." "Olisihan sitä vähän asian nimellistäkin." "Mitä se olisi?"
Sillä välin kirjoitti apulainen vainajan historiakirjaan ja varmuuden vuoksi katseli Asarias itse apulaisen olan takaa, että vainaja tuli pois kirjoista. "Se on parasta aikanaan pyyhkiä pois, ettei tarvitse kylänluvuilla sen edestä maksaa enää viinirahoja, niinkuin Mäkelän Josualta oli mennyt isänsä edestä neljä penniä, vaikka toinen jo haudassa makasi."
"Kyllä siitä menee, jos vaan niin monta lehmää talossa on. Montako niitä teillä on?" "Eukkoväkihän sen parhaiten tietäisi; en minä ole kysellyt, paljoko niitä on." Rovasti otti ylöskantokirjansa ja vähän sitä selailtuaan sanoi: "viime kesänä on maksettu voi kolmestatoista." "Kyllähän niitä ainakin sen verran on", myönsi Asarias.
"No paljokos siitä rahassa menisi, jos se maksettavaksi tulisi?" tiedusteli Asarias hiukan pöyhkeänä. "En minä ole ottanut kuin viisineljättä markkaa", vastasi rovasti. "Viisineljättä!" huudahti Asarias ihmeissään, "viisiköneljättä? Enhän minä luullut, jos enimmäkseen parikymmentä enkä tiennyt varata rahaakaan matkaani niin paljoa.
Asarias nousi ylös ja nähtävästi aikoi lähteä rovastia etsimään, mutta apulainen pyysi häntä istumaan ja lähti itse kutsumaan rovastia kansliaan. "Jassoo! Asaria taitaisi tahtoa puhua siitä testamentista", sanoi rovasti kansliaan päästyään. "Niin, tämä sanoo menevän lehmän, mutta näinköhän siitä menee, kun se ei enää ollut emäntänä pariinkymmeneen vuoteen? Ja meillä on vähänlaisesti lehmiäkin?"
Kuului rupeavan riitaan." Apulainen kutsuttiin sisään, mutta ei sanonut rupeavansa niitä kirjoittamaan. Hän syytti asevelvollisuus-luetteloita ja muita kiireitä töitä. "Sitten ei auta muu kuin Basilius kirjoittakoon itse kopiat", päätti rovasti. "No antakaa tänne, niin minä vien mennessäni Siljukselle", esitteli Asarias.
"Viitsiiköhän tuo kuitenkaan tuommoisesta asiasta", arveli apulainen. "Kyllä se viitsii; se on lain tunteva mies", väitti Asarias, "ja varmaan se voittaakin. Voittihan se Pahkajokelaisiltakin tässä edesmenneinä aikoina kaksi tuhatta, vaikka vallesmanni oli Pahkajokisten asiamiehenä." "Mistä se kaksi tuhatta voitti?"
"Kyllähän ne ovat hyviä meidän lehmät kaikkikin; mutta erittäinkin ne syytinkiläisten. Olisikohan paljo kahdeksankymmentä markkaa?" "No, mutta äsken juuri tarjositte itse samoista minulle kahtakymmentä", sanoi rovasti. "Niin vaan, no olkoon menneeksi, viisikahdeksatta markkaa", tuumaili Asarias.
"Mutta jos maksaisi ?" "Ei sittenkään." "Mitäs sille sitten voi", päätti Asarias ja huomattuaan rovastin jo sytyttävän lamppua, sanoi: "pitäisihän tässä lähteä kotiinkin. Tottahan te sitten viimeisenä pyhänä tulette sinne meille hautajaisiin ja rouva kanssa?" "Viimeisenä eli toisena joulupäivänäkö?" "Ei vaan arkipyhänä neljäntenä", oikasi Asarias.