Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Rovasti osoitti kädellään oven suun puolelle, mutta Palikkamäen Asarias kiitellen istahti hänen viereensä kirjoituspöydän ääreen. Rovasti naurahti hiukan, mutta, hilliten itseään, alkoi puhella pakkasesta ja paljosta lumesta. Kuitenkin hän vähän ajan perästä siirtyi pois vieraansa vierestä, sillä se löyhkysi niin hirveästi "hokmanille", että rovastilla oli vaikea olla.
"En minä saa niitä antaa pois", selitti rovasti, "mutta tulkoon tänne, niin täällä saa kirjoittaa." "Eihän se osaa kirjoittaa", toimesi Asarias, "ja eiköhän olisi parasta antaa, sillä jos se valittaa, että ei täältä kirjoja anneta, niin kuka tietää, mitä siitä vielä tulee teille molemmille?" "Valittakoon, jos tahtoo, mutta niitä ei saa. Nyt sen kuulitte", lausui rovasti pontevasti.
"Menee siitä sitten ja minä tarvitsenkin tätä nykyä lehmiä, kun viime kesänä kuoli kaksi punatautiin", selitti rovasti. "Eipä meillä nyt tätä nykyä semmoista lehmää olisi", sanoi Asarias, "eikä ole naapurissakaan, jos ostaisikin. Eiköhän herra rovasti sen tähden tällä kertaa armahtaisi?" "Eihän minun käy miten laatuun.
Siellä se nyt kopisteli jalkojansa, mutta ei tullut kansliaan. "Mikä lienee ollutkaan", arveli rovasti. Vähän ajan päästä rupesi salista kuulumaan sekä askelia että ääntä ja kohta sitten tuli "ruustinnan" seurassa kansliaan mies, huurteinen turkin kaulus pystyssä. "Sanoo olevansa Palikkamäen Asarias", selitti ruustinna ruotsiksi.
Kyllä minä ne vien ruustinnalle, niin saadaan kuitti pois kotiin." "Tulevathan ne sinne hautajaisiin, niin joutavat itse tuoda tullessaan", sanoi Asarias. "Onhan tuo sitäkin mutta pyysitkös sinä niitä kartemummuja ja pippuria ja mantelia?" "Ja minäkö?" kysyi Asarias. "Niin mantelia, kartemummuja ja pippuria", toisti Eliina.
Kyllä minä ne tunnen." Rovasti oli joukkoinensa juuri ruvennut päivälliselle, kun Asarias uudestaan kopisteli huoneissa. "Usko pois; se on siellä taas", sanoi rovasti rouvallensa. "Eihän toki. Sinä liioittelet aina!" Asarias aukasi juuri silloin ruokahuoneen ovea ja pyysi pyydettäväänsä.
Rovasti ajatteli Asariaksen varmaan pyytävän rahaa lainaksi ja nauroi sydämessään, sillä hänellä oli kukkarossa vaan kahdeksan viidettä penniä, kun eilen oli apulaiselle antanut tupakan ostoon puolitoista markkaa. "Eihän sitä ole muuta kuin mekin sitä nyt viimeinkin päästiin toisesta syytinkiläisestä", selitti Asarias. "Ruumis siis kirjoitettava?" kysyi rovasti.
"Vaikka, mutta en minä kuitenkaan", sanoi rovasti. "No niinhän tuo on", myönsi Asariaskin, "eihän tuosta taida olla juuri juotavaksi, vaan kun se nyt kerran on otettu tavaksi " Asarias hyvästeli kättelemällä molemmat papit ja avasi sitten saliin vievän oven. Rovasti huomautti hänelle, että kansliasta kuljetaan etehiseen suoraan, mutta Asarias sanoi tyynesti: "pääsen minä täältäkin kautta."
Hän sai "kartemummuja", vähäksyi pippuria, mutta lohdutti itseänsä sillä, että "ehkäpä noita saa enempi kauppamieheltä, kun sinne kuitenkin pitää mennä rusinoita ja mantelia ostamaan, koska niitä ei teiltä saa." Sitten Asarias otti kukkaronsa, kaivoi sieltä viisikymmen-pennisen ja kysyi: "no paljokos ne nyt maksaa?"
"Tulisikos siitä lisäkulunkia?" "Ei koulusta, vaan eri haudasta menee markka kirkonkassaan." "Sanoihan se isä jotakin siitä eri haudasta, mutta kunpahan hänet koululla viedään, vaikka yhteiseenkin", tuumi Asarias. Palvelustyttö toi kahvia ja tarjosi Asariaksellekin sitä. "Eihän sitä nyt olisi tarvinnut", sanoi Asarias, mutta otti kuitenkin.
Päivän Sana
Muut Etsivät