United States or Tajikistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ojensin käden silloin, oksan otin isosta piikkipensahasta; runko rupes huutamaan: »Mua miksi viillät?» Ja oksa peittyin vereen ruskeahan, taas huusi: »Miksi leikkelet sa mua? Oletko kadottanut kaiken säälin? Inehmot oltiin, pensahiksi tultiin; kätesi olla sopis laupiaampi, vaikk' oltais sieluja me käärmehien.»
Joka kerta kun se poliisi, joka oli Riion Pekkaa vankina kuletellut, nyt kulki ohitse, niin nyökytti se jo kaukaa päätään ja teki kohdalle tultuaan kunniaa kuin sotamies upseerilleen. »Ka, niinhän tuo miulle hyvästi käi sillä kertaa, voan ei tieä, missä oltais kallihit tavarat, jos ei ois sattunut tuttu hyvä herra apumiehekseni.»
FAUST. Hänt' oon ma läsnä kaukomaillakin; Ei huku hän eik' unhotu hän multa. Niin Herran ruumistakin kadehdin, Sitä huulillaan kun koskee kulta. MEFISTOFELES. Niin miekin teiltä kahta keijukaista Kadehdin, ruusumailla leijuvaista. FAUST. Pois parittelija! MEFISTOFELES. Herjaatten ma nauran vaan! Kun sulhon ja neidon Luoja loi, Hän senkin kelpo-lahjan soi, Että vaill' ei oltais tilaisuutta.
Minust' on kuin kuulisin vasta nyt linnunlaulun ja muun, kuin näkisin vasta nyt taivaan ja taivaalla tähdet ja kuun. On ilmassa luomisen aamu. Maa kylpevi kasteessaan. Veden päällä on Herran henki ja päivä on päällä maan. Minust' on kuin oltais me yksin, ens ihmiset elämän tään, ja kesyjä ois pedot korven ja tulis ja työntäis pään,
Sa sanoit, ettet mitään meille myönnä; Ja muut' ei meillä pyyntöä kuin minkä Jo meiltä kielsit; kuitenkin ma pyydän, Niin että tylyyteesi moite sattuis. Jos sen sa kiellät; kuule siis. CORIOLANUS. Aufidius Ja volskilaiset, huomatkaatte: Roomast' En mitään kuule salaa. Pyyntönne? VOLUMNIA. Vaikk' oltais vaitikin, niin puku näyttäis Ja ruumiin asu, mit' on elämämme Maanpakos jälkeen ollut.
Silloin sinne saapui myöskin vanhus, Huusi koolle poikansa ja alkoi: "Tosin työnne sujunut on teiltä, Vaan jos oltais ahkerammat oltu, Paremminkin sujunut se oisi. Kaikkia en rangaista ma saata, Yksi onkin muita syyllisempi, Hänpä edestään ja muiden eestä Rangaistakoon; kuopass' ahtahassa, Pirtin paksuin siltahirtten alla, Istua saa syypää suljettuna. Kolmen yön ja päivän vaihetusta
Ojensin käden silloin, oksan otin isosta piikkipensahasta; runko rupes huutamaan: »Mua miksi viillät?» Ja oksa peittyin vereen ruskeahan, taas huusi: »Miksi leikkelet sa mua? Oletko kadottanut kaiken säälin? Inehmot oltiin, pensahiksi tultiin; kätesi olla sopis laupiaampi, vaikk' oltais sieluja me käärmehien.»
Päivän Sana