United States or Romania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei hommaa mitään: ystävä tai pari; Kun, nähkääs, Tybalt on niin hiljan kuollut, Niin näyttäis niinkuin emme rakastaisi Omaistamme, jos liiaks reuhaisimme. Siis, puoli tusinaa vain ystäviä, Ja siinä kaikki. Soveltuuko torstai? PARIS. Oi, että huomenna jo olis torstai? CAPULET. No hyvä! Hyvästi! Siis torstaina. Hyvästi, kreivi! Tulta kamariini!
"Kyllä se on kummallista kuinka kohtaloiden ohjaaja ohjaa muutamia ihmisiä maailmassa vaikeuden kautta. Näyttäis juuri kuin toiset ihmiset olisivat syntisempiä kuin toiset; niin näyttäis kärsimyksiin katsoen, vaan kun asiata tarkemmin tutkii, niin ei siinä suurempi syntisyyskään ole rangaistavana. Luullakseni siinä suureksi osaksi on omaa syytä, eli kuinka te Heleena luulette?"
Niin huoneessakin siellä nyt sydän sykähtää, punoittuu kalvas poski ja kyynel vierähtää, ja sumu jäinen haihtuu, yön varjot poistuvat, ja kirkkahasti taaskin heloittaa valkeat. Ja ompi niinkuin riemu taas näyttäis riemullen, ei tunnu helke kullan, ei hohto hopeiden; iloitaan, lauletahan, hymyillään, tanssitaan, ja kaikki sydänt' ompi ja hartautta vaan.
Kuljimme harjaa kukkulan, mi oli pahempi käydä, paasi-rikkoisempi, kaidempi, jyrkempi kuin edellinen. Puhelin, ett'en uupuneelta näyttäis; nyt ensi kuilusta soi ääni vastaan puhetta purkain katkonaista. Mitä hän haastoi, tiedä en, ma vaikka olin jo kaarell' yli kuilun kulkevalla, mut sanat soivat soperrusta vihan.
Läheni häntä Mestari ja pyysi, tien että parhaimman hän meille näyttäis; hän vastannut ei tiedusteluun tuohon, vaan kysyi maatamme ja vaiheitamme. Suloinen Oppahani alkoi haastaa: »Mantova...» Silloin varjo umpimieli tuo paikaltansa ponnahti päin häntä ja sanoi: »Mantova! Ma oon Sordello, sun kansalaises!» Ja he syleilivät.
Niin huoneessakin siellä nyt sydän sykähtää, Punoittuu kalvas poski ja kyynel vierähtää, Ja sumu jäinen haihtuu, yön varjot poistuvat, Ja kirkkahasti taaskin heloittaa valkeat. Ja ompi niinkuin riemu taas näyttäis riemullen, Ei tunnu helke kullan, ei hohto hopeiden; Iloitaan, lauletahan, hymyillään, tanssitaan, Ja kaikki sydänt' ompi ja hartautta vaan.
Miks enkeleitä siihen vaivata? DAJA. Kysyä pyydän, Nathan: mitä haittaa, jos enkeliksi uskoo ennemmin kuin ihmiseksi pelastuksen tuojan? Niin eikö pelastuksen alkusyy, käsittämätön, lähemmältä tunnu? NATHAN. Vain korskaa, korskaa pelkkää! Rautaruukku niin mielellänsä nousis ahjosta hopeapihdeissä, jott' itsekin hopeamaljalta se näyttäis. Pah! Ja mitä haittaa? kysyt, mitä haittaa?
Siis ennenkuin sen otan, miettiä mun suo, mull' onko vastalahjaa sulle sen arvoist', enhän tiedä. Mielelläni en hätiköis, en näyttäis ylpeältä: mun harkita suo sunkin puolestasi! TASSO. Ken moittis harkintaa? Sen selvään näyttää tarpeelliseksi joka elon askel; vaan kauniimp' on, jos sanoo tunto, milloin ei ole tarvis varovainen olla.
RISTIRITARI. Patriarkka ei hurskaihin usko. NATHAN. Tämän miehen kyllä ma takaan. Sopimattomissa töissä ei patriarkkaa auta hän. RISTIRITARI. Niin, siltä tosiaan näyttäis. Eikö minust' ole hän teille puhunut siis mitään? NATHAN. Teistä? Ei nimenomaan teistä. Tuskinhan ees nimeänne tuntee hän? RISTIRITARI. Niin, tuskin. NATHAN. On tosin jostain ristiritarista hän maininnut. RISTIRITARI. Ja mitä?
Sa sanoit, ettet mitään meille myönnä; Ja muut' ei meillä pyyntöä kuin minkä Jo meiltä kielsit; kuitenkin ma pyydän, Niin että tylyyteesi moite sattuis. Jos sen sa kiellät; kuule siis. CORIOLANUS. Aufidius Ja volskilaiset, huomatkaatte: Roomast' En mitään kuule salaa. Pyyntönne? VOLUMNIA. Vaikk' oltais vaitikin, niin puku näyttäis Ja ruumiin asu, mit' on elämämme Maanpakos jälkeen ollut.