Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Sanaakaan lausumatta antoi tyttö hänelle kirjeen. "Mitä hittoja sehän on minulle!" huudahti hän katsahdettuansa osoitteesen. "Keneltä?" Tyttö kumartui ottaen haravansa maasta. "Ei suinkaan herraltasi?" kysyi hän vielä, kun ei vastausta heti kuulunut. "On, amtmannilta", vastasi tyttö nyt yhtä hämillisellä sanojen itaruudella, jota herra Markus jo oli oppinut tytössä tuntemaan.
Me, tietysti, vastasimmekin; tämän saimme tehdä kerran tai kahdesti vuodessa. Useat meistä saivat ikäviä uutisia: keneltä oli näinä kuluneina vuosina kuollut vaimo, keneltä lapsi... Mutta ennen pitkää alkoi moinen kaavamaisuus kyllästyttää, eipä ollut varma, josko tiedustelut todellakin olivat omaisiltamme.
"Minä tiedän, ett'ei löydy toista nimeä taivaan alla, josta voisimme autuaat olla." "Kuinka Herra on ollut meille armollinen", sanoi Klaudia, "kun hän sillälailla ja eri teitä on johtanut meitä samaan uskoon, uskomaan hänen pyhää nimeänsä. Milloin kuulit puhuttavan Jesuksesta, rakas veli, ja keneltä sait evankeliumin rikkauksia?"
"Noo, paloipa tuollainen Nurkanperä keneltä tahansa, ei se niin..." "Nurkanperä! Meidän tupahan siellä palaa?" Liisa vähän seisahti. "Te-eidän," veti Pekkolainen pitkäänsä, "Nurkanperän Matin mökki se on!... Vieläpä juttua, korkeintaan kymmenen markan arvosta olisi polttopuita tullut siitä mökistä, ei mitään muuta."
Keneltä se jalka katkesi: hevoselta vai mieheltä? KALLE SAVOLAINEN. Yhäkö sitä vielä tillastat? hevoselta neät. HOFFMANN. Mene sitte eläinlääkärille, tolvana! KALLE SAVOLAINEN. Alähän nyt taas vikurtele. Mie voan arvelinj, jotta eiköhän se ol yhen tekevä, tohtorj kun tohtorj. HOFFMANN. Mene ulos täältä!
Tämä on kai olevinaan »viimeinen varoitus»: »Poistu tai kuole». Se saapuu jo kolmannen kerran ja joka kerta yhä suuremmilla kirjaimilla. ROUVA LINDH. Eikö sinulla ole aavistustakaan siitä, keneltä se on? LINDH. Ei, mutta se kai saadaan aikanaan tietää saat ainakin sinä. ROUVA LINDH. En todella ymmärrä, kuinka sinä viitsit ja voit. Mitä hauskuutta voi sinulle tuottaa tuommoinen?
Katsokaa, se on naisen käsialaa, sanoi hän sen tuodessaan ja vilahdutti kirjeen kuorta Ellin silmäin alaitse. Mutta Olavi tarkasteli rauhallisesti päällekirjoitusta eikä sanonut voivansa aavistaa, keneltä se voisi olla. Hän avasi, luki ja selitti sitten, että joukko hänen tuttaviaan herroja ja naisia Helsingistä on matkailijaretkellä ja aikoo pohjoisesta päin palatessaan kulkea tästä kautta.
Sinne tahtoi hänkin viedä taakkansa, sieltä uutta uskallusta ja uutta toivoa hakea. Mutta keneltä? Hänen tyttönsä ei ollut siellä, sen hän tiesi. Mutta olihan siellä hän, paljo kärsinyt ja siksi kaikkien kärsivien ystävä, pyhä äiti, jolla oli annettavana juuri sitä, mikä niin siunatusti auttoi ihmislapsia, mutta jota vaille hän, Eero, oli jäänyt: äidinrakkautta.
Lady Chillingly, joka kaikeksi onneksi hääri teekeittimen ääressä, ei huomannut miehensä muuttunutta muotoa. Sen huomasivat ainoastaan Cecilia ja Gordon. Ei kumpainenkaan aavistanut keneltä kirje oli. "Toivon ettei ole ikäviä uutisia," sanoi Cecilia lempeästi. "Ikäviä uutisia," toisti Sir Peter. "Ei, rakkaani, ei; vaan asiakirje.
HUSSO. Kuinka sanoit? JOHANNES. Syrjään siitä! HUSSO. Elä ylpeile liiaksi. Vähissä musta sika syö sinulta eväät. ANNA LIISA. Husso, mitä tämä tietää? Minä tuon sinulle terveisiä. ANNA LIISA. Keneltä? HUSSO. Vielä häntä kysyy. Mikolta tietysti. ANNA LIISA. Ne terveiset olisitte huoletta voinut heittää toiseen kertaan. HUSSO. Odotahan, kun kuulet. Siinä on vielä muutakin. ANNA LIISA. Mitä muuta?
Päivän Sana
Muut Etsivät