Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. elokuuta 2024
Hän katsoi siihen hetken, kaasi uudelleen vettä lasiin ja joi. Tarttui sitten kirjeesen ja meni takaisin sänkyyn, joka entiseltä vielä lämmintä höyrysi ja oli kuoppainen. Päällekirjoituksesta hän huomasi, ettei kirje Hannalta ollut. Mutta keneltä sitten? Hän aukaisi ja vilkaisi allekirjoitusta. »Ahaa, setä Salmelalta Mikkelissä! Noo, mitä hän?» »Hyvä Kalle!
Teidän kasvatuksestanne olisi kunniata hovinaisellekin. Kun sanon teidän ylhäisyydellenne, että se on valhe, niin ei pitäisi minun tarvita sitä kahdesti sanoa, vastasi Larsson ylen suuttuneena ja levottomana. Niinkuin tahdotte! Kysykää kuitenkin keneltä tahansa, jonka kadulla kohtaatte, mistä asiasta aina eilisestä asti puhutaan.
Jos olette huomannut minut suoraksi, avomieliseksi, rehelliseksi, kaiken teeskentelemisen vihaajaksi keneltä olen minä saanut ne avut, ellen häneltä! Hän on minulle opettanut, että meidän puheemme on oleva: niin, niin ja ei, ei; sen on hän erimerkillään opettanut!
"Niitä tietoja saapi nyt jo jos keneltä, mutta minä en ole niitä tiennyt ennenkuin juuri nyt; he eivät ole uskaltaneet sitä minulle ilmoittaa, sillä valhe kulkee hiipien. Kyselemällä vasta sain varmat tiedot asiasta, ja Marttalan Matti on se, joka tuota uutista on levittänyt", selitti vieras. Paikalla katosi Jaakolta surumielisyys. Hän hypähti ylös ja hänen silmänsä säkenöitsivät.
Minä takaan, että hän oli ottanut tehtäväksensä laittaa teidän haltuunne jotakuta kirjettä. ROSINA. Ja keneltä, jos suvaitsette? BARTHOLO. Oh! keneltä! Joltakulta, jonka nimeä naiset eivät milloinkaan sano. Mitä minä tiedän? Ehkä se oli vastaus tuohon ikkunapaperiin. ROSINA (itseksensä). Häneltä ei ole mitään jäänyt huomaamatta. (
Minulla on tallella eräs kummallinen kirje, joka on kirjoitettu täällä Rosmersholmassa. *Rosmer*. Neiti Westin kirje, tarkoitatte? Onko se niin kummallinen? *Mortensgård*. Ei, se kirje ei ole kummallinen. Mutta minä olen kerran ennenkin saanut tästä talosta kirjeen. *Rosmer*. Senkin neiti Westiltä? *Mortensgård*. En, herra pastori. *Rosmer*. No, keneltä sitte? Keneltä?
Jo lapsena hän oli kuullut äitinsä puhuvan ruusukammiosta tuosta pahassa huudossa olevasta Tukholman vankilasta, jossa oli tapana kiduttaa vankeja tunnustukseen. Kuningas jatkoi: Keneltä oli kreivi Tessinille tuomasi kirje? Arkkiaatteri Linnaeukselta. Linnaeukselta? Mitä se merkitsee? Voitko näyttää sen toteen?
Arvaatko sinä keneltä se on... No-oo? Ka Sohvilta! Ka keneltäkäs se muulta. Mutta nyt tulee Luukkaan olemuksessa yksi suuri sekasorto... Sillä nämä vellit ja viinat ja vehnäset eivät sovi yhteen, ne eivät ennusta hyvää säätä. Tuohan se Sohvi aina Luukkaalle... Onko se kystä vehnästä? Niin... Sohvin vehnänen se on vehnästä.
Minäpä en olekaan ostanut tätä omenaa ... minä olen sen saanut. Keneltä? Eräältä isolta ja hyvin hienolta herralta, joka seisoi porttimme ulkopuolella... Hänellä oli käyrä nenä ... ja niin leveät hartiat ... hän mahtaa olla kovin vahva ja voimakas. Kukahan herra se oli? En tiedä. Albert ei siis tuntenut häntä? En. Hän sanoi minulle näin: Mikä on nimesi, poikaseni? Albert Kron, vastasin minä.
SKULE KUNINGAS. Niin tietysti. JATGEIR. Minulla on sielun kainous; sen vuoksi en riisu päältäni, kun on monta huoneessa. SKULE KUNINGAS. Hm. Sano, Jatgeir, kuinka sinusta tuli runoilija? Keneltä opit runotaidon? JATGEIR. Ei runo-taitoa opita, herra. SKULE KUNINGAS. Eikö opita? Miten se sitte kävi? JATGEIR. Minä sain surunlahjan ja silloin olin runoilija.
Päivän Sana
Muut Etsivät