Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kunpahan hän vain ei olisi liian suuri tälle pienelle sydämelle." Hän peitti kasvonsa käsiinsä. "Surkuteltava ihminen", ajatteli keisarinna, "hän on liian heikko nauttiakseen elämästään ja voidakseen olla siveä." Silloin tuli huoneeseen Agave, kaunis, nuori tessalialaistyttö, tuoden suuren ruusukimpun. "Häneltä!" kuiskasi hän keisarinnalle. "Keneltä?" kysyi tämä.
*Kroll*. Niin mutta nähkääs *sitä* minä en usko hänestä. *Rebekka*. Mitä te sitte uskotte? *Kroll*. Minä uskon *teidän* olevan kaiken alkuun panijan. *Rebekka*. Tuon arvelun olette saanut rouvaltanne, rehtori Kroll. *Kroll*. Se on saman tekevä, keneltä sen olen saanut.
»Sinun äitisi ei ollut kotona, vaan minun äitini sanoi, että saa sen rahan ottaa, vaan sitä pitää säilyttää jonkun aikaa, jotta jos sattuisi kuulemaan keneltä se on pudonnut. Eihän sitä tiedä, vaikka olisi pudonnut joltakin köyhältä tyttöraukalta, joka oli menossa asialle. Niin sanoi minun äitini.» Mari ja molemmat olivat hyvin toimessaan, että joo, kyllä se pitää tallessa pitää.
Helvettiin kaikki kirjeet! Ei kuitenkaan tämä, sanoi edellinen, ja otti esiin ruusunpunaisen kotelon; olisi synti lähettää tämä kirjelmä sellaiseen paikkaan. Kirjelmä!...Keneltä? kysyi kreivi, arasti vilkaisten siihen. Keneltäkö?... Mistä minä sen tiedän, teidän armonne? virkkoi metsästäjä. Kuka on sen jättänyt? Muuan pieni tyttö, teidän armonne, vastasi metsästäjä hymyillen veitikkamaisesti.
Rovasti jakeli sitte sanomalehtiä ja kirjeitä. »Noh, täällä on miehellennekin kirje», sanoi hän antaessaan matamille pienen kirjeen. »Kas vain! Onpa niinkin. Keneltä lieneekään? Täytyy rientää kotiin.» Matami sanoi jäähyväiset ja läksi.
Tytär oli perinyt äitinsä myrkyllisen luonnon ja saanut yhtä huonon kasvatuksen kuin hänkin. Tytär oli naimisissa ja asui miehensä kanssa vanhempiensa kodissa; hän piti salakauppaa ja osti vähittäin jyviä keneltä vaan sai, vaikka väliin tiedettiin tuotujen jyvien olevan varastetuita.
Sillä "huutoa" ei Crangier vielä ollut oppinut. Crangier oli voittanut... Mentyäni konttoriin, sanoin tirehtöörille, joka seisoi siellä: Ei, miksi rooli otettaisiinkaan häneltä? Rooli, keneltä? kysyi tirehtööri. Crangierilta, tuumin minä. Mutta rakas ystävä, oletteko hullu? Kuka puhuu roolin ottamisesta häneltä?
Kreivi V. ei näyttänyt antavan hänelle mitään huomiota, vaan jatkoi kirjeen tutkimista. Ja mistä ... mistä ... mistä tuo kirje on löydetty? kysyi Lejonborg sammalten. Sitä ei ole löydetty, vaan se on otettu, vastasi kreivi, silmät yhä luotuina kirjeeseen ja huulet vienossa hymyssä. Mistä?... Mistä?... Keneltä?... Keneltä?
"Te ette saa koskea minun omaisuuteeni, minä kiellän sen", sanoi Vanhavirka. "Vai niin! Sinun kiellostasi emme huoli mitään, mutta sanoppas, mies, miltä kauppiaalta olet tuon astian täysilleen ostanut?" sanoi nimismies kiivastuneena. Vanhavirka sommerteli hädissään sitä ja tätä. Vihdoin hän suurella varmuudella ja pontevuudella koki selittää, keneltä hän on astian ja viinin ostanut.
HOFFMANN. Mutta, herran nimessä, keneltä se sitte meni? KALLE SAVOLAINEN. Elähän hättäile neät. Se toverinj voan, se joka on piällysmies, niin hänhän se lähetti mun tänne sen saman asjan tähen. HOFFMANN. Minkä hiiden asian? KALLE SAVOLAINEN. Hei, sen jalan tähen neät, se kun nilikutti sitte niin pahast', niin myö arveltii jotta, kai se tais männä tiloiltasa tahi aivan poikki, neät.