United States or Zimbabwe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sittemmin ei oltu häntä kaupungissa nähty. Tämän johdosta antoi nimismies tiedon sen pitäjän johtaville hengille, jonka kirkosta oli varustettu. Nämät tulivat heti tarkastelemaan ankkuria ja tunsivat heti sen samaksi astiaksi, joka heidän kirkosta oli varustettu. Tästä sai Vanhavirka oitis eri haasteen.
Pulskea hana törötti astian toisessa päässä, ja niin antelias, ett'ei tarvinnut muuta kuin kierasta tappia, niin alkoi jo tulla jorrotella tuoppiin vaahtoava punainen viini. Sen ääressä tääräsi ja hääläsi Vanhavirka poikinensa ensimäisinä miehinä ja ryyppyjä otettiin ahkerasti.
Eikäpähän poika ollutkaan kuulematon isänsä toiveille eikä tahdolle: sen osoittivat hänen ensi-yölliset yrityksensä, mutta se ei onnistunut. Kurjaksi, turvattomaksi, köyhäksi, puutosta kärsiväksi jäi nyt Vanhavirka ypö yksinään kota-tupaansa.
Sillä tuskinpa olisi hänen varkauttansa ilmi saatu ilman tuota arvetta hänen poskessaan, sillä hän oli petoksensa ajatellut ja rakentanut niin kavalasti, että häntä olisi ollut mahdoton tuntea. Vanhavirka oli poikansa haastattanut kihlakunnan oikeuteen isänsä pieksemisestä.
Kenen on tuo viini-ankkuri tuossa lattialla?" sanoi nimismies, päätänsäkään kääntämättä lakki kourassa edessään seisovaa Vanhaavirkaa kohden. "Mitä varten te sitä tahdotte tietää?" kysyi Vanhavirka. "Minä kysyn vaan: kenen on tuo astia, ja kuka on sen tänne kuljettanut?" uteli nimismies.
Tuommoinen oli mökin sisällinen tila ja asu samana hetkenä, jolloin mökin ovea ruvettiin ulkopuolelta kovasti rytyyttämään. Vaimot kiirehtivät sitä avaamaan, sillä he olivat panneet oven, vointinsa mukaan, kiinni sisäpuolelta. Ovi aukeni ja sisään kompuroitsi puoleksi kohmettunut ja kylmettynyt mies; se oli mökin väli-aikainen asukas Vanhavirka.
Hän astui kiireesti ulos, katsomaan tullutta. "Näkyikö siellä meidän Anttia?" kysyi hän hätäisesti reen vieressä seisovalta mieheltä, jonka hän tunsi. "Näkyipä tuo", sanoi mies ja sivalsi peitteet pois komian kuormansa päältä. Yltä päältä verisen ruumiin kalveat kasvot tulivat silloin näkyviin ja Vanhavirka tunsi niissä poikansa kalvistuneet kasvot.
Kerran pahaa siementä saatuansa, tulivat Vanhavirka sisarinensa paljoa huonommiksi lasten kasvattajiksi kuin heidän isänsä, Lauri, olikaan ja ihmispetojen isäksi ja äideiksi tulivat he.
Vanhavirka poikineen tyytyi oikeuden päätöksiin; Jussi erittäinkin sen vuoksi, kun hänen isällänsä oli matka tiedossa, jonkatähden hänen tuli jouduttaa itsensä isännäksi Kanniaiselle. Tuli huominen päivä, jolloin isä ja poika olivat päättäneet kärsiä rangaistuksensa. Ilma oli sangen kaunis: aurinko nousi kirkkaana ja lempeän näköisenä.
Tuon kodan olivat pojat, Jussi ja Antti, varustaneet tulisialla ja muutoinkin asuttavaksi, sill'aikaa, kun heidän isänsä oli vielä rangaistustansa kärsimässä. Tuossa kota-tuvassaan asui nyt Vanhavirka poikansa Antin kanssa, ja he joivat mitä vaan hengestä irti oli.