United States or Russia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Moni herra Henderson'in sijassa olisi käynyt inhoittavasti luulokkaaksi ja rohkeaksi, mutta hän oli tyyni, levollinen ja sävyisä, ja kuitenkin niin kohtelias! Aivan ääneti istui hän lopun matkaa; mutta kun vaunu pysähtyi meidän porttimme edessä oli hän jällensä sateenvarjonsa kanssa luonani ja saattoi minut portille saakka, jossa hän odotti kunnes minä pääsin sisään.
1 SENAATTORI. Ei, eikä yhtä. Ken teitä säikkyis vähemmän kuin hän, Ja se on vähän kyllä. Kuulkaas rummut Kokoovat nuorisomme; ennen muurit Me murramme kuin tänne salpaan jäämme. Ei lukoss' ole porttimme, ne korsill' On salvatut vaan, itsestään ne aukee. Aufidius on se. Kuulkaas, Kuin rehkii hän ja armeijaanne pirstaa! MARCIUS. Oo, niiks' on tullut! LARTIUS. Melu tuo se olkoon Nyt oppaamme.
Tervat, jyvät, kaikki menevät Blomille, ohi porttimme, ja jos kysyn, mitä tynnyri maksaa, ovat he ylpeän näköisiä ja vastaavat: rahaa. Kolmetuhatta talaria! Eikä meillä ole kolmeakymmentäkään! Larsson ei virkkanut mitään, vaan vaipui synkkiin ajatuksiin. Ilman rahaa täytyy kauppiaan usein tulla toimeen: ilman luottoa hän on hukassa.
Minäpä en olekaan ostanut tätä omenaa ... minä olen sen saanut. Keneltä? Eräältä isolta ja hyvin hienolta herralta, joka seisoi porttimme ulkopuolella... Hänellä oli käyrä nenä ... ja niin leveät hartiat ... hän mahtaa olla kovin vahva ja voimakas. Kukahan herra se oli? En tiedä. Albert ei siis tuntenut häntä? En. Hän sanoi minulle näin: Mikä on nimesi, poikaseni? Albert Kron, vastasin minä.