United States or Bahrain ? Vote for the TOP Country of the Week !
*Rebekka*. No niin, taitaa olla niin. Mutta entä minä? Mitä minusta luulette? *Matami Helseth*. Hyvänen aika, eihän teistä ole suurin sanottavaa. Ei sitä yksinäisen naisen ole niinkään helppoa pysyä lujana arvelen ma. Kaikkihan me olemme ihmisiä, neiti West. *Rebekka*. Se on tosi sana, matami. Kaikki me olemme ihmisiä. Mitä te kuuntelette? Herra Jesus, siellä se tulee suoraa päätä.
Ja hienolle paperille se oli kirjoitettu. Ja takapuolella oli hienoa, punaista lakkaa. *Rebekka*. Ja teille se uskottiin vietäväksi. No, sitte ei ole vaikea arvata, keneltä kirje oli. *Matami Helseth*. Noh? *Rebekka*. Se oli tietysti jotain, jota rouva Rosmer-parka sairasmielisyydessään *Matami Helseth*. *Niin* sanotte te, neiti West, enkä minä. *Rebekka*. Mutta mitä siinä kirjeessä sitte oli?
*Rebekka*. Jätä se kernaammin minun huolekseni. Minä ja matami Helseth pidämme kyllä siitä huolen. *Brendel*. En suinkaan minä salli, että tämä arvoisa rouva ! *Rebekka*. Mitä vielä! Tulkaa te vaan, herra Brendel. Sanokaa eikö ole mitään muuta, jolla voisin teitä auttaa? *Brendel*. Minä en tosiaankaan tiedä, mitä se olisi.
*Matami Helseth*. Mutta ei hän juuri sellaiselta näytä, että häntä voisi päästää tänne sisään. *Rebekka*. Miltä hän sitte näyttää, matami Helseth? *Matami Helseth*. Ei siinä juuri ole paljon kehumista, neiti. *Rosmer*. Eikö hän sanonut nimeänsä? *Matami Helseth*. Sanoi, muistaakseni hän sanoi olevansa Hekman, tai jotain semmoista. *Rosmer*. En minä tunne ketään sen nimellistä.
Nyt menen huoneeseeni. *Matami Helseth*. Hyvää yötä, neiti. Sitä neiti Westiä. Mitä se väliin puhuukaan. TOINEN N
*Rebekka*. Oo, ne valkeat hevoset, ne liikkuvat täällä Rosmersholmassa joka aika. *Matami Helseth*. Niin oikein. Matkakirstunne. NELJ
Olkoon menneeksi! Mitä tämä merkitsee? *Rebekka*. Minä matkustan pois. *Rosmer*. Heti? *Rebekka*. Niin. *Matami Helseth*. Hyvä, neiti. Mihin sinä matkustat, Rebekka? *Rebekka*. Pohjoiseen päin, höyrylaivalla. *Rosmer*. Pohjoiseen? Minkä tähden pohjoiseen? *Rebekka*. Sieltähän minä tulinkin. *Rosmer*. Mutta eihän sinulla nyt ole siellä mitään tehtävää.
*Rebekka*. Luullakseni noin yhdentoista paikoilla. Höyrylaiva lähtee puoliyön aikaan. Entä pastori sitte? Joll'ei hän tule siksi kotiin? *Rebekka*. Minä matkustan kuitenkin. Ell'en enää tapaisi häntä, voitte sanoa, että kirjoitan hänelle. Pitkän kirjeen. Sanokaa niin. *Matami Helseth*. Niin, käyhän se laatuun kirjoituskin.
Sellaista mokomaa kuin hän on! *Rebekka*. Siksikö, tarkoitatte, että hän toimittaa ilkeätä lehteänsä? *Matami Helseth*. Ooh, ei ainoastaan siitä syystä. Olette kai, neiti, kuullut, että hän eli erään naidun vaimon kanssa, jonka mies oli lähtenyt karkuun? Vaimo sai lapsia. *Rebekka*. Olen kuullut siitä puhuttavan. Mutta se tapahtui varmaankin paljoa ennen minun tänne tuloani.
Ehkä panette ovet kiinni. Eikös tuo ole pastori, joka tuolla kävelee? Missä? Hän ei saa huomata meitä. Ei, mutta neiti hän lähtee taas myllytietä. *Rebekka*. Myllytietä hän toissa päivänäkin kulki. *Matami Helseth*. Uskaltaako hän mennä sulun yli? *Rebekka*. Niin, sitä tahtoisin nähdä. Hän palaa takaisin. *Matami Helseth*. Herranen aika, niin.