United States or Botswana ? Vote for the TOP Country of the Week !
*Rebekka*. Että taloon ei tullut lapsia. Vai kuinka? *Matami Helseth*. Hm, minä en oikein tiedä, mitä siihen pitäisi sanomani. *Rebekka*. Uskokaa minua. Paras se meille oli. Pastori Rosmer ei ole luotu kuulemaan lasten-itkua. *Matami Helseth*. Rosmersholmassa eivät pikku lapset itke, neiti. Eivätkö ne itke? *Matami Helseth*. Eivät. Ei kukaan muista kuulleensa pikkulapsien itkeneen tässä talossa.
*Kroll*. Sanokaa minulle kernaammin, kuinka oikein viihdytte täällä Rosmersholmassa nyt, yksin jäätyänne? Sitte kun Beate-raukka *Rebekka*. Kiitos, viihdynhän minä täällä hyvinkin. Kovin tyhjältä täällä tuntuu hänen jälkeensä monessa suhteessa. Ja suru ja kaipuu tuntuu myös tietysti. Mutta muuten *Kroll*. Aijotteko jäädä tänne? Noin ainaiseksi, minä tarkoitan.
Sellainen myrsky, jota meillä on talvisaikaan siellä pohjan puolessa. Se tempaa mukaansa, kantaa pyörteessään kauvaksi, mihin tahansa. Turha on ponnistella vastaan. *Rosmer*. Ja onnettoman Beaten se riuhtasi Myllykoskeen. *Rebekka*. Niin, sillä siihen aikaan Beate ja minä taistelimme keskenämme kuin kaksi hukkuvaa veneen kölillä. *Rosmer*. Sinä olit ehdottomasti voimakkain Rosmersholmassa.
Mahtaa pastorista tuntua vaikealta kulkea tuon sulun yli. Siellä missä sellaista on tapahtunut Täällä ei hevin unohdeta kuolleita, täällä Rosmersholmassa. *Matami Helseth*. Minä nyt puolestani luulen niin, neiti, että kuolleet eivät unohda Rosmersholmassa. Kuolleet? *Matami Helseth*. Niin, melkein voi sanoa, ett'eivät ne voi täydellisesti erota jälkeenjääneistä. *Rebekka*. Kuinka niin luulette?
Yli vuoden päivät, aina Beaten kuolemasta asti olemme me, Rebekka West ja minä, asuneet yksin täällä Rosmersholmassa. Kaiken aikaa olet sinä tiennyt Beaten syytöksen meitä vastaan. Mutta minä en ole koskaan huomannut sinun paheksuvan sitä, että Rebekka ja minä elimme täällä yhdessä. *Kroll*. Ennen eilistä iltaa en tiennyt, että uskostaan luopunut mies ja vapautettu nainen elivät täällä yhdessä.
*Mortensgård*. Kirjeessä seisoo, että jos korviini tulee sellaisia huhuja, että Rosmersholmassa eletään syntistä elämää, niin ei minun pitäisi uskoa niitä; sillä ilkeät ihmiset niitä vaan levittelivät, tehdäkseen teidät onnettomaksi. *Rosmer*. Onko kirjeessä niin! *Mortensgård*. Te voitte itse sopivassa tilaisuudessa saada lukea kirjeen, herra pastori.
*Rosmer*. Mutta minä en ymmärrä ! Mitä hän sitte kuvitteli niiden huhujen tarkoittavan? *Mortensgård*. Ensiksikin, että pastori oli luopunut lapsuutensa uskosta. Sitä nyt rouva väitti varmaksi valheeksi silloin. Ja sitte hm *Rosmer*. Sitte? *Mortensgård*. Ja sitte hän kirjoittaa, se osa tuntuu jotenkin sekaantuneelta ett'ei hän tiedä mistään syntisestä elämästä Rosmersholmassa.
Minulla on tallella eräs kummallinen kirje, joka on kirjoitettu täällä Rosmersholmassa. *Rosmer*. Neiti Westin kirje, tarkoitatte? Onko se niin kummallinen? *Mortensgård*. Ei, se kirje ei ole kummallinen. Mutta minä olen kerran ennenkin saanut tästä talosta kirjeen. *Rosmer*. Senkin neiti Westiltä? *Mortensgård*. En, herra pastori. *Rosmer*. No, keneltä sitte? Keneltä?
*Matami Helseth*. Vai niin, vai luulette te, neiti, että minä en voi olla ihan varma. Voin niin, kun voinkin. Sillä jos puhun suuni puhtaaksi niin olen itse kerran vienyt kirjeen Mortensgårdille. Eihän, vai olette! *Matami Helseth*. Olen kyllä; olen kun olenkin. Ja se kirje oli vielä kirjoitettu täällä Rosmersholmassa. *Rebekka*. Oikeinko totta, matami? *Matami Helseth*. Niin, toden totta.
Muistakkin selvittää myllykosken arvoitus omantuntosi mukaan, jos sinulla enää on siitä rahtuakaan jäljellä. No, vai «Välkyttäjä» . Loimottaen Rosmersholmassa. *Kroll*. Niin, te olette jo kauvan osoittanut hyvää tahtoanne. On tosin olemassa käsky, joka kieltää meitä tekemästä väärää todistusta lähimmäistänsä vastaan . *Mortensgård*. Ei rehtorin tarvitse opettaa minulle käskyjä.