United States or United States Virgin Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
*Rosmer*. Sinä itse, ehkä? *Kroll*. En. Tuo hieno herra Mortensgård. *Rosmer*. Vai hän. *Kroll*. Minulle on kerrottu, että herra Brendel kävi ensimmäiseksi idiootin ja plebeijin luona. *Rosmer*. Sehän oli hänelle onneksi . *Kroll*. Niin, olihan se. *Rosmer*. Mikä *se* on? *Kroll*. Se vaan, että täällä tehdään temppuja sinun selkäsi takana. *Rosmer*. Kuinka niin luulet?
*Mortensgård*. Kirjeessä seisoo, että jos korviini tulee sellaisia huhuja, että Rosmersholmassa eletään syntistä elämää, niin ei minun pitäisi uskoa niitä; sillä ilkeät ihmiset niitä vaan levittelivät, tehdäkseen teidät onnettomaksi. *Rosmer*. Onko kirjeessä niin! *Mortensgård*. Te voitte itse sopivassa tilaisuudessa saada lukea kirjeen, herra pastori.
*Mortensgård*. Neuvoakseni teitä olemaan hyvin varovainen, pastori Rosmer. *Rosmer*. Elämässänikö, tarkoitatte? *Mortensgård*. Niin. Muistakaa, että vast'edes olette sotajalalla oleva mies. *Rosmer*. Te siis pysytte luulossanne, että täällä on jotain salattavaa? *Mortensgård*. Minä en ymmärrä, miksi vapautunut mies ei nauttisi elämästä, niin paljon kuin mahdollista!
*Mortensgård*. Niin, minä tiedän, että moni niin luuli. Mutta ei minusta mitään sellaista voinut kirjeestä havaita. Kun sanon kirjettä kummalliseksi, niin tarkoitan sillä muuta. *Rosmer*. Ja mitä ihmettä minun vaimo-raukkani on tullut teille kirjoittaneeksi? *Mortensgård*. Kirje on minulla kotonani. Hän alkaa jotenkin niin, että hän on suuressa tuskassa ja kauhussa.
*Rosmer*. Minä? *Mortensgård*. Niin. Sillä ettehän toki luule, rehtori Krollin ja hänen piirinsä koskaan antavan anteeksi sitä, että niin perin pohjin olette luopunut heistä? Ja «Isänmaasta» pitäisi tehtämän oikein kiivas nyt, sanotaan. Te voitte helposti tulla merkityksi mieheksi, tekin. *Rosmer*. Minä tunnen olevani virheetöin yksityistoimissani. Elämääni ei kukaan pääse moittimaan.
*Rosmer*. Jos siihen aikaan olisin ollut samalla kannalla kuin nyt, olisin menetellyt säälivämmin tutkiessani erehdystänne. *Mortensgård*. Sen minä uskon. Mutta nyt sitä ei enää voi auttaa. Te olette jo merkinnyt minut. Merkinnyt minut elinkaudekseni. Ette suinkaan te oikein tiedäkkään miltä merkittynä oleminen tuntuu. Mutta nyt saatte ehkä pian itse tuntea sen karvautta, herra pastori.
Niin se on tosi mistä te sen tietäisitte. *Matami Helseth*. Hm, ehkä minä kuitenkin tiedän sen. *Rebekka*. Sanoiko hän teille, mitä hän siihen kirjoitti? *Matami Helseth*. Ei, ei hän sitä juuri tehnyt. Mutta kun Mortensgård oli lukenut kirjeen, alkoi hän kysellä minulta jos jotain, ristiin rastiin, niin että minä kyllä arvasin, mitä kirjeessä oli. *Rebekka*. Mitä luulette siinä sitte olleen?
*Matami Helseth*. Niin, tietysti. Mortensgård oli silloin aivan nuori. Ja olisihan sillä naisella pitänyt olla enemmän järkeä kuin hänellä. Hän olisi tahtonut mennä naimisiinkin, hän. Mutta eihän se käynyt päinsä. Ja kyllä hän siitä kärsiä sai. Mutta sitte hän on paisunut mahtavaksi. Moni täällä tarvitsee nykyään *sitä* miestä.
Se oli rohkeasti sanottu, herra pastori. *Rosmer*. Voi olla. Mutta minulla on oikeus puhua niin rohkeasti. *Mortensgård*. Sittekkin, jos tutkitte omaa elämäänne yhtä perinpohjin kuin kerran tutkitte minun? *Rosmer*. Tuon te sanotte niin kummallisesti. Mitä te sillä tarkoitatte? Jotain erityistä asiaako? *Mortensgård*. Niin, *yhtä* erityistä asiaa. Vaan yhtä ainoata.
*Mortensgård*. No; tahdon sitte vaan ilmoittaa teille, herra pastori, että jos julkisesti julistatte luopuneenne kirkosta, niin sidotte heti ensi hetkestä itse kätenne. *Rosmer*. Luuletteko niin? *Mortensgård*. Voitte olla varma siitä, ett'ette näillä seuduin saa mitään toimeen. Ja sitä paitsi vapaauskoisia meillä jo on yltäkyllin ennaltaan, herra pastori.