United States or Oman ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Olihan sitä vettä.» »Oliko se edes raitista?» huolehti Elsa ja kysyi innostuneena sitten: »Sanoiko Jori mitään?» »Ei sanonut», vastasi Liisa. »Ei välittänyt edes kiittää! Vaan minä ajattelin sanoa...» Elsan katse katkaisi Liisan lauseen ja hetkisen aikaa katsoi Liisa Elsan ojennettua kättä ja sormea, joka viittasi oveen, ja viittausta noudattaen nöyrästi kuin arka lapsi astui hän kiireesti ulos.
Niin se on tosi mistä te sen tietäisitte. *Matami Helseth*. Hm, ehkä minä kuitenkin tiedän sen. *Rebekka*. Sanoiko hän teille, mitä hän siihen kirjoitti? *Matami Helseth*. Ei, ei hän sitä juuri tehnyt. Mutta kun Mortensgård oli lukenut kirjeen, alkoi hän kysellä minulta jos jotain, ristiin rastiin, niin että minä kyllä arvasin, mitä kirjeessä oli. *Rebekka*. Mitä luulette siinä sitte olleen?
Vaan se ei paljoa maksa; vaikka Caesar olisi heidän äitinsä kuoliaaksi pistänyt, eivät he olisi toisin tehneet. BRUTUS. Ja sittenkö noin synkkänä hän läksi? CASCA. Niin. CASSIUS. Sanoiko Cicero mitään? CASCA. Kyllä; hän puhui kreikankieltä. CASSIUS. Missä tarkoituksessa? CASCA. Niin, jospa minä sen voisin sanoa, niin en enää koskaan kehtaisi silmiisi katsoa.
Semmoinen mies ei voi rakastaa kuin yhtä ainoata koko elinaikansa. Ah, Alli, miten suloista on tietää hänen rakastaneen minua aina lapsuudestaan asti ja ihan varmaan myöskin elämänsä loppuun saakka.» »Oliko sinunkin miehesi nimi Miihkali ja sanoiko hän...»
Riikka keittää perheelle ruokaa, Anna Liisa katselee ikkunasta ulos oikeaan. KORTESUO. Terveisiä pappilasta! Nythän se Anna Liisa pantiin kuulutuksiin. RIIKKA. Vai jo pantiin. Mitä tuosta tuumi rovasti-ukko? KORTESUO. Eipähän juuri mitään. Toivotti vaan onnea. Herttainen ukko se meidän rovasti. Niitä ei löydy monta sellaista. RIIKKA. Sanoiko kuulleensa näiden tuumista tätä ennen?
Niin, hän on varsin kohtelias mies, sanoiko hän, kunnia, sanoiko? Niin tosiaankin. Eikö minulla ole kunnia nähdä herra luutnantti Berndtsson'ia? sanoin minä. Ja se oli todellakin hän, tuo sievä poika! sanoi rouva. Noh?
"Sanoiko äitimme niin?" minä kysyin. "Kyllä", vastasi Eva. "Ja hän sanoi olevansa varma, että T:ri Luther myöskin pitää sitä mieltä." Fritzin kertomus. Joulukuun 31 p. 1522. Me olemme kihloissa. Juhlallisesti, perheemme ja ystäviemme läsnä-ollessa on Eva luvannut ruveta vaimokseni; ja muutamien viikkojen perästä menemme naimisiin. Entinen pappi on liian vanha toimittamaan mitään.
Papalla ei ole varaa kustantaa sinua enää. JUSSI. Sanoiko hän niin? ELISABETH. Sanoi. HANNA. Ja sikseenkö sitten jäisivät kaikki luvut? Ijäksi päiviä? ELISABETH. En tiedä mitään neuvoa. HANNA. Jospa voisin itse ansaita jollain tavalla? ELISABETH. Millä, hyvä lapsi? HANNA. Jos saisin koti-opettajan paikan. ELISABETH. Ja kaksisataa markkaa palkkaa korkeintaan. Ei sillä säästöjä tehdä.
»Niin», sanoi lukkari, »jos Belgia olisi Amerikassa, mutta silloin te saisitte ajaa Brüggen ohitse.» Nyt tuli Kalle hengästyneenä takaisin. »No, Kalle», sanoi Witt, »onko sinulla rahat? Sanoiko äiti muuten mitään?» »Ei hän mitään sanonut», vastasi Kalle. »Näitkö sinä minun eukkoani?» kysyi Swart.
Lauri on niin raju ja kokematon. Kohtelisitte häntä niinkuin nuorempaa veljeänne. Te tapasitte hänet, sanoiko hän, milloin tulee takaisin? Ei ollut puhetta siitä. Ruustinna kyyneltyi ja tarttui Anteroa käteen. Hänestä pulpahti niin voimakas äidillisen hellyyden tunne, että Anteronkin oli vaikea pidättää kyyneleitään. Ruustinnakin huomasi hänen liikutuksensa. Mitä ajattelette Naimin kihlauksesta?