United States or Trinidad and Tobago ? Vote for the TOP Country of the Week !
Te olette sentään oikein hyvä. Vai niin? Samaa en juuri saa kuulla kotona. *Rebekka*. Herra Rosmer, näettekö kuka täällä istuu? *Johannes Rosmer*. Matami Helseth ilmoitti sen minulle jo. Tervetullut taloon taas, rakas Kroll. Sen minä kyllä tiesin, että välimme taas kerran oli tuleva entiselleen.
*Rebekka*. No, sepä hauskaa! Saattepa nähdä, hän on tulossa meille. *Matami Helseth*. Hän menee ihka suoraan sulun yli, hän. Ja kuitenkin oli vainaja hänen sisarensa. No, minä lähden sitte laittamaan illallista, neiti. Hyvä matami Helseth, ehkä hankitte jotain erikoisherkkua pöytään. Itse kyllä tiedätte, mikä rehtorista on parasta. Kyllä niin, neiti. Sen minä teen.
*Matami Helseth*, Ja sitte hän sanoi, että hän on Uldrik kanssa. Ulrik Hetman! Niinkö? *Matami Helseth*. Niin, Hetman se olikin. *Kroll*. Sen nimen olen varmaan kuullut joskus *Rebekka*. Sitähän nimeä hän käytti, hän, tuo omituinen Se on Ulrik Brendelin kirjailijanimi. *Kroll*. Turmiolle joutunut Ulrik Brendel. Aivan oikein. *Rebekka*. Hän on siis vielä elossa?
*Matami Helseth*. Niin, tietysti. Mortensgård oli silloin aivan nuori. Ja olisihan sillä naisella pitänyt olla enemmän järkeä kuin hänellä. Hän olisi tahtonut mennä naimisiinkin, hän. Mutta eihän se käynyt päinsä. Ja kyllä hän siitä kärsiä sai. Mutta sitte hän on paisunut mahtavaksi. Moni täällä tarvitsee nykyään *sitä* miestä.
Minä pelkään, että nyt pian saamme kuulla moisista kummituksista. *Matami Helseth*. Jumal' armahda, neiti.
*Rebekka*. Niin, nyt minä aijon lähteä matkoille, matami. *Matami Helseth*. Ja heti tuossa tuokiossa! *Rebekka*. Niin pian kun olen säälinyt tavarani kokoon. *Matami Helseth*. No en ole mokomaa ennen kuullut! Mutta tottahan neiti pian palaa, tiedän mä? *Rebekka*. En minä palaa enää koskaan. *Matami Helseth*. Ette koskaan!
Mutta minä . *Rebekka*. Sinä kaikista vähin! Myllykoski. *Rebekka*. Oi, Rosmer ! *Matami Helseth*. Neiti! *Rebekka*. Toiste, toiste. Ei nyt. *Matami Helseth*. Vaan pari sanaa, neiti. Matami Helseth sanoo hänelle jotain. Kuiskuttelevat hetken toisilleen. Oliko se jotain minulle? *Rebekka*. Ei, se oli vaan talous-asioita. Nyt sinun pitäisi mennä ulos raittiisen ilmaan, Rosmer. Käydä oikein kauvaksi.
*Rebekka*. Että taloon ei tullut lapsia. Vai kuinka? *Matami Helseth*. Hm, minä en oikein tiedä, mitä siihen pitäisi sanomani. *Rebekka*. Uskokaa minua. Paras se meille oli. Pastori Rosmer ei ole luotu kuulemaan lasten-itkua. *Matami Helseth*. Rosmersholmassa eivät pikku lapset itke, neiti. Eivätkö ne itke? *Matami Helseth*. Eivät. Ei kukaan muista kuulleensa pikkulapsien itkeneen tässä talossa.
*Kroll*Matami Helseth* Pidätte kait tekin, luulen minä. *Rebekka*. Niin teen. Minusta ne huumaavat niin suloisesti. Ennen olemme saaneet kaivata sitä huvia. Beate-raukka ei kärsinyt niiden tuoksua. *Rebekka*. Eikä niiden väriäkään. Hän meni ihan puolipyörryksiin *Kroll*. Sen kyllä muistan. *Rebekka*. Kiitos, kaikki täällä kulkee tasaista, totuttua uraansa. Toinen päivä toisensa tapaan.
Niin se on tosi mistä te sen tietäisitte. *Matami Helseth*. Hm, ehkä minä kuitenkin tiedän sen. *Rebekka*. Sanoiko hän teille, mitä hän siihen kirjoitti? *Matami Helseth*. Ei, ei hän sitä juuri tehnyt. Mutta kun Mortensgård oli lukenut kirjeen, alkoi hän kysellä minulta jos jotain, ristiin rastiin, niin että minä kyllä arvasin, mitä kirjeessä oli. *Rebekka*. Mitä luulette siinä sitte olleen?