United States or Turkey ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Tule tänne luokseni hiukan, armas neitini". Kun Emilia lähestyi häntä, nousi hän äkkiä sohvalta, pisti kätensä hänen taskuunsa ja veti esille siitä pienet saksit. "Jesus!" huusi Emilia ehdottomasti. "Ne on saksit?" änkytti luutnantti. "Luultavasti. Mitäs luulit löytäväsi? Ehkä pistoolin?
"Ei olisi pitänyt noin suoraa päätä sanoa hänelle, mitä unta minä näin. Paha onkin sanoa sellaista nuorelle tytölle, jota tuskin vielä tunteekaan." Aamiaisen jälkeen kohtasi hän Annin yksin. "Neitini," yritti hän puhumaan ja pysähtyi, sillä kaksi taivasta näkyi jälleen. "Herrani?" vastasi toinen. "Te olette luultavasti ... hm..." "En ole ensinkään hm."
Näin sanoen kääntyi kuningatar Sesiliaan päin, ja sittenkuin hän oli vastannut kysymykseen sanoi kuningatar taasen: "vai niin, me saamme siis pitää teitä hovissamme. Minä toivotan teille onnea. Lemmittävä sulhanen! Entäs te, neitini, tahdotteko tekin yhtä vilpittömästi sanoa kihlattunne nimen?" sanoi hän ystävällisesti kääntyen Margareetan puoleen.
Herttua puolestaan loi häneen silmäyksen, joka näytti ilmaisevan, että hänen epäluulonsa, joskin ne olivat jossakin määrin saatetut vaikenemaan, eivät kuitenkaan olleet millään muotoa poistetut; ja sitten hän äkkiä virkkoi kreivittärelle: »Olettepas te, kaunis neitini, tuossa retkeilykertomuksessanne kokonaan unohtanut mainitsematta muutamia lempijuttuja ohoh! joko puna poskipäihin lensi? te olette jättänyt mainitsematta muutamia metsäritareita, jotka hetkiseksi häiritsivät teidän rauhallista kulkuanne.
"Minä puolestani suostuu siihen", keskeytti herra van Arsdel. "Minä siis olen voittanut", huusi Eva iloisesti. "Siitä en voi olla aivan varma, nuori neitini", sanoi herra van Arsdel, "jos saan päättää jotakin siitä tavasta, jolla äitisi valitti käytöstäsi eilen illalla." "Nyt on Maria-täti ainoastaan voitettava. Näetsen, isä, nyt on vallan-kumouksien aika. Maria-tädinkin valta on nyt kumottava.
Hän kantoi lempeän ja jalon neitini palavien liekkien keskestä, ja aatelisneiti rupesi ylpeän talonpojan nöyräksi vaimoksi. Mutta oletko sinä mieletön, ukko? Jos olet niinkuin sanot isoäitini vanha palvelija, miksi olet sulkenut minut tähän kirottuun kuoppaan? Ilmaiset ystävyytesi jotenkin merkillisellä tavalla. Tapa minut, herra, minä olen yhdeksänkymmenen vuoden vanha.
Ellen näe väärin, sanoi Pekka, piiloutuen Hannan kanssa tienviereisten kuusien varjoon, niin ei mies ole kukaan muu, kuin juuri se rikas ja ylhäinen ulkomaalainen, joka tavastaa käydä meidän talossa vieraana. Niin todellakin, herra Vanloo se on, josta neitini niin usein puhuu, sanoi Hanna. Kaiketi hän nyt palaa kotiaan tuonne kamalaan paikkaan metsän sisässä, jonka hän Pentti herralta osti.
Jo seisoi hän suuren asesalin kynnyksellä, kun kauhea rytinä ja jyske pani koko linnan horjumaan perustuksiaan myöten. Kalpeana hämmästyksestä pysähtyi hän ja samassa syöksyi sisään kreivi Lichtenstein. Mitä on tapahtunut? kysyi nuori neito. Kiittäkää pyhimyksiä, neitini, että eilen tottelitte ystävänne neuvoa. Torni on kukistunut. Ja mekö olemme hukassa? Ei vielä.
KREIVI. Viehättävä levottomuus!... Neitini, minun ei sovi väärin-käyttää asianhaaroja, ehdoittaakseni teille, että jakaisitte onnettoman kohtaloa; mutta minkä turvapaikan hyvänsä te valitsette, minä vannon kunniani... ROSINA. Herra, joll'ei minun, sydämeni annettuani, kohta sen jälkeen täytyisi antaa kättäni, niin te ette olisi täällä.
"Laulatteko myöskin, herra Florestan?" kysyi hän. "En, neitini, minua ei ole opetettu laulamaan lapsena ollessani". "Ettekä soita kitarria myöskään? Mutta minä sitä taidan. Minulla on muuan, joka on kokonaan perlemolla kirjaeltu; vaan kielet ovat rikki. Annattehan te minulle jotakin, niin että voin saada siihen uudet, eikö niin, herra upseeri?