United States or Central African Republic ? Vote for the TOP Country of the Week !


BARTHOLO. Tämä kirje, jonka olette kirjoittanut kreivi Almavivalle... Kreivi Almavivalle! BARTHOLO. Katsokaa, mikä hirveä mies tuo kreivi on: heti sen saatuansa teki hän siitä voittomerkin. Minä olen saanut sen eräältä naiselta, jolle hän on uhrannut sen. ROSINA. Kreivi Almaviva! BARTHOLO. Teidän on vaikea uskoa tätä kauheata asiaa.

BARTHOLO. Tuo kirottu parturi, joka yhtäkkiä on tehnyt koko talonväkeni raajarikoksi: hän antaa unettavan aineen L'

FIGARO. Joll'ei se tuota sille näköä takaisin, se ei myöskään ole se, joka estää sitä näkemästä. BARTHOLO. Jos minä tapaan sen rätingissä!... Semmoinen julkeus ei käy laatuun! FIGARO. Totta puhuen, herra, kun ihmisillä ei ole muuta valitsemista kuin hullunkurisuus ja mielettömyys, niin siinä, mistä minä en näe mitään hyötyä lähtevän, tahdon kumminkin saavuttaa iloa; ja eläköön riemu!

FIGARO. Vai niin! nuot makeiset tänä aamuna? Kuinka minä olen tyhmä! minä olin unhottanut koko tuon asian... Oivallisia, signora, ihmeteltävän hyviä! BARTHOLO. Oivallisia! ihmeteltävän hyviä! Niin, epäilemättä, herra parturi, palatkaa asiaan! Te toimitatte täällä somaa virkaa, herra! FIGARO. Mitäs nyt, herra? BARTHOLO. Ja joka on tuottava teille varsin hyvän maineen, herra!

Parempi on, että hän itkee siitä, että minä olen hänen omansa, kuin että minä kuolen siitä, että hän ei ole minun omani. BAZIL. Onko henkenne vaarassa? Naikaa, tohtori, naikaa. BARTHOLO. Sen teenkin, ja vielä tänä yönä. BAZIL. Hyvästi siis. Muistakaa, kun puhutte holhottinne kanssa, että teette heidät kaikki mustemmiksi kuin helvetti. BARTHOLO. Te olette oikeassa. BAZIL. Moite, tohtori, moite!

BARTHOLO. Rakas Rosinani, vähän tätä väkivettä. ROSINA. Minä en tahdo mitään teiltä; jättäkää minut. BARTHOLO. Minä myönnän, että olen osoittanut liika paljon tuimuutta tuon kirjeen suhteen. ROSINA. Ei ole kirjeestä kysymys. Teidän tapanne, kun pyydätte jotakin, se se on, joka vimmastuttaa.

Bazil, joka teidän puolestanne pelkäsi tätä kirjeenvaihtoa, oli pyytänyt minua näyttämään teille hänen kirjettänsä, mutta se tapa, jolla te otatte vastaan asiat... BARTHOLO. Herra Jumala! minä otan ne hyvin vastaan, mutta eiköhän teidän ole mahdollista puhua hiljemmin? KREIVI. Te olette kuuro toiselta korvalta, olette sanonut.

BARTHOLO. Anteeksi, anteeksi, seigneur Alonzo, jos olen näyttänyt teistä epäluuloiselta ja karkealta; mutta minua ympäröivät niin kovasti vehkeet, ansat ... ja sitten teidän ryhtinne, teidän ikänne, teidän muotonne... Anteeksi, anteeksi. No! teillä on kirje? KREIVI. Olkoon menneeksi tuolla äänellä, herra! Mutta minä pelkään, että joku on salaa kuuntelemassa. BARTHOLO. No mutta kuka?

BARTHOLO. Hän ei suostu. Te ymmärrätte, että hämmennys, häpeä, harmi voivat saattaa hänet heti paikalla... Moitetta! Rakas ystäväni, nyt minä kyllä näen, että tulette don Bazil'in puolelta! Mutta jotta se ei näyttäisi sovitulta, eiköhän se olisi hyvä, että hän edeltäpäin tuntisi teidät? Se oli kyllä don Bazil'in ajatus. Mutta kuinka tehdä? on myöhäistä... Meillä on varsin vähän aikaa jälellä.

BARTHOLO. Minä sanon, että te tulette hänen siastansa. Ettekö tahtoisi antaa tuntia? KREIVI. Ei ole mitään, jota minä en tekisi teitä miellyttääkseni. Mutta muistakaa, että kaikki nuot opettajan sijaiset ovat vanhoja tunnettuja juonia, ilveilyksen keinoja. Jos hän aavistaa?... BARTHOLO. Kun minä esitän teidät, mikä toden-näköisyys?