United States or Canada ? Vote for the TOP Country of the Week !
KREIVI. Niin, säädyllä ei tule täällä olla mitään voimaa; mutta paljonkin voimaa on sillä etu-oikeudella, jonka neiti äsken on suonut minulle, antautuessaan minulle vapaa-ehtoisesti. BARTHOLO. Mitä hän sanoo, Rosina? ROSINA. Hän puhuu totta. Mistä tulee teidän hämmästyksenne? Eiköhän minun tullut vielä tänä yönä saada kostoa petturille? Minä olen saanut sen.
Minun silmienikin edessä, minun läsnä ollessani uskalletaan tuolla tavalla loukata minua! KREIVI. Mikähän teitä vaivaa, herra? BARTHOLO. Kavala Alonzo! KREIVI. Herra Bartholo, jos teillä usein on sellaisia kummallisia oikkuja kuin se, jonka minä sattumuksesta saan nähdä, en hämmästy ensinkään neitosen inhoa ruveta teidän vaimoksenne. ROSINA. Hänen vaimoksensa! Minä!
FIGARO. Herra, juhlaa ei ole joka päivä; mutta jokapäiväisiä huolia lukemattakaan, olette saattanut huomata, että kun siitä on ollut tarvis, minun intoni ei odota että käsketään... BARTHOLO. Teidän intonne ei odota!
Siihen keinoon täytyy aina ryhtyä. BARTHOLO. Tässä on Rosinan kirje, jonka tuo Alonzo antoi minulle; ja hän näytti minulle, sitä tahtomatta, miksi hyödyksi minun tulee käyttää sitä hänen edessään. BAZIL. Hyvästi, me olemme kaikki täällä kello neljä. BARTHOLO. Miks'ei ennemmin? BAZIL. Se on mahdotonta; notarius on estetty. BARTHOLO. Naimistako varten?
No, mutta näyttää siltä kuin te varta vasten lähestyisitte ja asettuisitte minun eteeni estääksenne minua näkemästä... Meillä on ristikko-akkunan avain ja me olemme täällä kello kaksitoista tänä yönä. Mitä näkemästä? Jos se olisi tanssi-tunti, sopisi asettaa teidät niin, että saisitte katsella sitä; mutta laulua! ... ai, ai. BARTHOLO. Mikäs nyt on? FIGARO. Minä en tiedä, mikä tuli silmääni.
Herra, se on totta, että äitini ennen aikaan sanoi sen minulle; mutta siitä ajasta olen vähän menettänyt muotoani. BARTHOLO. Tuletteko vielä vatsaa perkaamaan, suonta iskemään, lääkkeitä anniskelemaan, panemaan koko talonväkeäni vuoteelle?
BARTHOLO. Mutta mitään semmoista ei enää tapahdu, sillä minä aion panettaa kiinni tämän ristikon... ROSINA. Tehkää paremmin; muurauttakaa ikkunat umpeen samassa; vankihuoneesta pimeään koppiin, eroitus on aivan vähäpätöinen! BARTHOLO. Mitä niihin ikkunoihin tulee, jotka ovat kadulle päin, se ehkä ei olisi hullumpaa... Eihän ainakaan tuo parturi ole käynyt teidän luonanne?
KREIVI. Dulciter, pappa! jokaiselle omansa. Jos joku rabarberin resepti olisi pudonnut teidän taskustanne? Ah! minä tiedän, mitä se on; herra sotamies. BARTHOLO. Lähdettekö vihdoinkin ulos? KREIVI. No hyvä, minä lähden. Hyvästi, tohtori; ilman vihaa. Hyvästi, kultaseni: pyytäkää kuolemaa, että se vielä muutamilla sotaretkillä unhottaa minut; elämä ei ole milloinkaan ollut minulle niin kallis.
Mitä sanotte, herra innokas, tuolle onnettomalle, joka haukottelee ja nukkuu aivan hereillänsä? ja toiselle, joka kolme tuntia jo on aivastanut niin että hänen pääkallonsa halkee ja hänen aivonsa tärisevät? mitä te heille sanotte? FIGARO. Mitäkö minä heille sanon? BARTHOLO. Niin.
Jos lähestytte minua, pakenen minä tästä talosta ja pyydän turvapaikkaa ensitulijalta. BARTHOLO. Joka ei ensinkään ota teitä vastaan. ROSINA. Sepä saadaan nähdä. BARTHOLO. Me emme täällä ole Franskassa, jossa aina annetaan oikeus naisille; mutta ottaakseni teistä sitä ajatusta, menen ovea lukitsemaan. Voi taivaan Jumala! mitä tehdä?