Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
LETHINGTON. Kalvakoon minua hitaisesti myrkky , jos ei sata maan etevimpiä aatelismiehiä teitä puolustaisi tuomarin edessä ja kahdenmiekkailussa, missä vaan teitä syytettäisiin tästä. BOTHWELL. Ha, ha, ho, ho! Darnley ei elä kuin yhden yön enää! LETHINGTON. Ei kokonaista yötäkään!
O1 kerran laps, se konsanaan Ei kyennyt kirkonteille, Vaan pyhäisin näät ainiaan Ties hiipiä tantereille. Sa, virkkoi äiti, kuuleppas: Jo kello kutsuileepi, Ja jos et lähe tahallas, Se väkisin sua viepi. Vaan poika mietti: kello, ho, Kyll' pysyy paikallansa. Ja täyttä laukkaa tiehens jo, Juur kuni koulustansa! Ei kello, kello enään soi, Tuot' äiti juoruaapi.
Muutaman hetken kuluttua astui hän sisään, vaan Maria seisoi niiaten oven luona ja veitikkamaisesti hymyillen: Isä pyyhkikää jalkanne mattoon, sillä nähkääs, täällä on hiljan pesty. Ho, hoh, vai niin ... hm, niin, se saattaa olla niin. Hyvää päivää, äiti, hyvää päivää, Maria!
Hän seisoi, kuin tulisilla hiilillä. "No niin, Bård ei ollut varsin kaukana. Hän jäi naapurikaupunkiin siitä syystä että se veijari hoh, ho! Sitä oli poikaa!
"Minulla on tässä sakset, joilla minä erinomaisen sukkelaa niistäisin sen sormet, joka rohkenisi nostaa muuta kuin minun maani ja minun kuninkaani lippua Bresnovinan lipputangolle." "Ho, hoo!" sanoi ruotsalainen herra.
Kuka siis nukkuu tuossa kamarissa?" kysyi Vigleif. "Anders, appeni", vastasi Eli. "Hän on ollut kauan kipeä; nyt aikoi hän koettaa ruveta kauppaan taas, mutta sairastui jälleen matkalla tänne, ja sitten sai Baard lähteä". "Ho ho " huusi Vigleif ja horjui lattialla; "minua on kauan aikaa haluttanut saada tuon miehen kynsiini. Eikö hän juuri ole äitiä pettänyt? Tahdon saada hänestä kiinni".
Turhaan oli Ludvig vakuuttanut, ett'ei hän koskaan, ei edes ajatuksissaan ollut esiin loihtinut sen parempaa runosointua kuin: »Ho hoi, ja jaa!» mutta mikään ei ollut auttanut. »Kuta enemmän päin seiniä, sitä hauskempi», oli hän saanut vastaukseksi ja tulevalta anopiltaan sitä paitsi kaikessa salaisuudessa sen tervetulleen neuvon, että pyytäisi jonkun runomiehen apua.
Ho, ho, sinä Knapekullan ruusu! virkkoi mies; sinun orjantappurapiikkisi eivät ole tylsistyneet vaaleakiharaisen käsivarsilla ... kissan käpälissä on vielä kissan kynnet. Miksi sinulla on kädessäsi tuo pyssy? kysyi Anna terävästi; miksi ammuit ne laukaukset, jotka äsken kuulin? Vastaa, Bruno! Mitä olet täällä tehnyt?
"Ha ha ha, kyllä te saatte oikein iloita, rouva Velker, kun näette, miten kylmästi merimies häntä kohtelee. Luonnollisesti hän juuri sentähden ei tahtonut lähteä mukaan, kun ei huolisi kärsiä tuota nöyryytystä. Ho ho ho!" "Uuh huu huu " valittivat pikku Bombit. "Olkaas nyt kiltit, lapset, niin saatte kukin sokuripalan," sanoi äiti iloisimmalla äänellään.
Neljännestunti sitten olivat ho aivan vieraat toisilleen, ja nyt tuntui Esteristä, kuin olisi hän konsuli Falkensternissä löytänyt hyvän ystävän, jonka hän varmaan oli uudelleen tapaava, jonka kanssa hän saisi jutella monista hauskoista kysymyksistä...
Päivän Sana
Muut Etsivät