Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. toukokuuta 2025
Makkonen eli onnellisena ja tytyväisenä perheensä keskellä ja kiitollisella hartaudella nosti hän silmänsä kaiken hyvän lahjan antajan luokse nähdessään vaivainsa palkan, täysinäiset tähät kesätuulessa aaltoilevan. Myöskin oli hän harrasmielinen mies. Liikuttava oli nähdä ukko Makkosen sunnuntai-iltasina monilukuisen perheensä joukossa havutetussa tuvassa paljastetuin päin pitävän ilta-rukouksia.
»Johan Partanen sanoi, että ei», yritti Kaisa. »Suu kiinni, akka!» »En minä ole vielä kenenkään akka... Makkosen leski minä olen!» Porkki sadatteli nyt taas kotvasen ja yritti jatkaa. Hän kysyi Partaselta: »No mitä varten nämä ajoivat sinun hevosellasi?» Nyt oli Partasen aika tullut. Hän selitti rauhallisena: »Poliisia härnätessä vain tehtiin semmoista kuria.» Siitä syntyi ällistys.
Mutta Partanen tahtoi olla perusteellinen ja sanoi: »Kuule, Turtiainen! Sano tälle Makkosen leskelle ihan ensiksi, että mitä työrustinkiin tulee, niin se ei Partasen talossa lopu, eikä siinä ole emäntä sen parempi kuin muukaan päiväläinen... Ja ruuan puolta taas on sen mukaan kuin jaksetaan sitä työpuolta rehkiä.»
Rukoushetki päättyi siten, että Makkonen luki Herran siunauksen. Sitten levitti yö pyhän hiljaisuuden ja rauhan Jumalan siunaukseen uskotun perheen yli. Mutta tähänkin rauhan majaan löysivät pian surut ja tuskat tiensä. Kuolon ankarimmat iskut kohtasivat Makkosen perhettä. Tarttuva tauti levisi paikkakunnalla nopeasti.
»Vartavasten... Vaikka ajateltiin samalla, että jos sattuu, niin kysytään samalla, asuuko se vielä Joilla se Makkosen leski, niin olisi käyty kysymässä, jotta milloin se Makkonen kuoli, kun ei sen kuolemasta ole sinne Liperiin mitään kuulunut», lisäsi Antti, yrittäen vielä päästä takaisin asiaan kiinni. Nyt oli Jussi kiitollinen Antille.
Kyllähän tästä talosta kunnollisen saa, kun vain korjuuttaa... Olisi tästä jo Makkosen eläessä tarjottu suuriakin rahoja, jos Makkos-vainaja olisi myönyt, mutta ei raaskinut luopua talostaan, sanoi vain, että tämä on kaupungin paraimpia... Ja ovathan tätä monet rikkaatkin katselleet ja kehuneet.» Hyvillä mielin pani hän pannun tulelle. Sillä aikaa laski Partanen edelleen.
Kuitenkin olen koettanut kustakin laista esiintuoda esimerkin: ylistysrunoista luetaan tässä Korhosen kaunis, miehekäs runo "Torppari palmulle"; moiterunoista, joita usein törkeytensäkin tähden on mahdotonta painattaa, Makkosen mainio runo "Hanno suutarista" ja Heikki Väänäsen "Kellon kylän Mariasta" ja Korhosen pilkkalaulu "Nimismies Kokista"; kirkkorakennus-runoista on esimerkki Makkosen runo "Kerimäen kirkosta."
»Kotona.» »Paljonko tuo sanoi sen Makkosen lesken talon vielä maksavan?» »Sanoi siitä saavan neljä tuhatta nykykunnossa, vaan jos panee uuden vesikaton ja kengittää, niin sitten viisi», hymyili Partanen. »No mennäänkös?» »Ka eipähän se siitään parane.
Väsymättömän isänsä seurassa nähtiin pojat metsässä ja pellolla jokainen voimiansa myöten auttavan häntä; tytöt jakoivat äitinsä vaivoja tarhassa ja aitassa, pellolla ja niityllä. Paitsi sitä oli Makkosen emäntä kaikissa talonpoikais-juhlissa ruuan laittajana ja koko paikkakunnan emäntäin neuvonantaja.
»Porsaan!» murahti Antti syläistessään, ja paikalla riensi Anna Liisa kahvia keittämään. Mutta siihen oli taas puhe loppua. Vasta kun Anna Liisa oli kaatanut kahvia kuppiin, lähti Antilta jatko. Pöydän luo vääntäytyessään hän silloin lisäsi: »Ja senhän se otti akaksensakin sen entisen Makkosen akan.» »
Päivän Sana
Muut Etsivät