United States or Lithuania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaisa oli unohtanut yhden asian. Hätäyksissään kysyi hän, kun miehet olivat jo ovessa menossa: »Hyvästikö se Vatasen Loviisa vain jaksaa ja onko se terveenä?» »Loviisako?» pääsi silloin Jussilta, ja nyt vasta hoksasivat miehet, että Kaisalla ei ollut vielä tietoa koko Jussin leskeydestä. Arvaahan sen, mikä ällistys se oli!
»No voi, voi sitä Vatasta!» kummeksi Kaisa, ja Antti puolusteli Jussin vaatimattomuutta, selittäen: »Se ei tämä Vatanen niillä rikkauksillaan kerskaile... Se on koko Vatasen sukumanni ollut semmoista, että ei se kehu varallisuudellaan niin kuin muut rikkaat.» Vatasen suvun hyvät ominaisuudet olivat jo tarkastellut aina Jussin isän isästä, ukko Jussista lähtien.
Ihmetteli hän myöskin, mitenkä hän ei pudonnut sängystä. Siinä taputellessa sattui kämmenen alle jotain pehmeämpää ja Antti jo luuli löytäneensä pieluksen, kun se älähtikin ja sanoi unen sekaisella Jussi Vatasen äänellä: »Kuka horna se kasvoille taputtaa!» Nyt meni Antti sekaisin. Hän ei hoksannut miten asiat oikeastaan olivat, vaan kysyi pöhlönä: »Vatanenko se on?»
Tappelu oli paraassa vauhdissa, mutta onneksi ei Kotilaisen hölmö poika ollut siihen sekaantunut, vaan katseli rysyä kädet housuntaskuissa, aivan siinä ääressä seisoen. Siitä seikasta johtui, että hän huomasi Jussi Vatasen ja Antti Ihalaisen tulon. Nähtyään heidät huudahti hän riemuissaan: »Voi, nyt tulevat ne pahannäköiset miehet, jotka porsasta ajoivat!»
»Menee pikemmin pois, kun saa kahvin suuhunsa!» oli emäntä neuvonut. Talossahan oli kiire. Kuulumiset oli jo kysytty, kun emäntä aloitti puheen asioista, kysyen: »Onko se Vatasen Jussi siellä Murroilla päin liikkunut?»
Sillä se kun tuo pahahenki on miehen matkatoverina, niin se on kaulassa kuin kiviriippa. Sehän se vei Ihalaisen ja Vatasen järven pohjaan, ettei Ihalainenkaan ehtinyt edes itseään siunata. Kerran vain vähän älähti ja silloin oli kaikki kuitti! Join pappi vain souti sitte veneellä sille paikalle ja ripotti vähän hiekkaa järveen niinkuin hautausmenoiksi.» Nyt käsitti jo Anna Liisa asian.
Yksi lapsista, tyttö, huusi: »Ihalainen tulee!» »Sekö Murron Ihalainen?» kysyi Hyvärinen, joka veisti reen jalasta. Tyttö selitti: »Se, jolla on hyvin suuri nenä... Semmoinen kuin Vatasen Jussilla.» »Vai se se tulee!» lausui siihen emäntä. Antti oli tarkastellut luokin painoksen ja vääntäytynyt rappusten eteen. Siinä muisti hän nyt, mikä merkkivieras hän oli. Aivan se nosti rintaa.
Kinnunen kyllä vähän oli vielä ymmällä ja ihmetteli: »Kahoppas sitä Koposen vävyä, näet, kun se ei puhunutkaan mitään tämän Vatasen ja Ihalaisen hukkumisesta, valitti vain sitä muuta asiaa.»
Hänen puheeseensa tarttui nyt Antti, jatkaen kosimista: »Jäihän siltä tämän Vatasen Loviisalta hyvä vaatevarasto... Yksistään hameitakin jäi toista tusinaa.» Jussi oli tyytymätön, kun Antti ei ollut erityisesti huomauttanut mustasta vihturiini- ja musliinihameesta.
Mutta kotvasen tupakoituaan ja ajateltuaan alkoi hän vähän puolustaa Jussiakin, sanoen: »Vaikka kuka sitä tietää, vaikka olisi se Mulon Partanen tapellut ja sitten Vatasen panivat erehdyksessä putkaan... Sillä mikä niitä pimeässä erottaa!» Mutta ei kukaan ottanut puhetta korviinsakaan.