United States or Yemen ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta samassa komensi Kenonen joukkoa ja koko karavaani lähti liikkeelle. Kenonen huusi vielä jälelleen päin: »Hyvärisen talossa lepuutetaan hevosia ja keitetään matkakahvit.» Samaan aikaan lähestyi Hyvärisen taloa toinen kuormasto, kaupungista päin. Se oli Vatasen ja Kaisan kulkue.
Hän uskoi sen ihan tosissaan ja kiirehti jo sanomaan: »Siihen se sitten loppui Ihalaisenkin ja Vatasen Ameriikkaan meno!» Kinnunen ei ollut ymmärtää mitään. Vasta kun Huttunen oli hänelle selittänyt asian, huudahti hän: »No voi tuota Ihalaisenkin pakanaa! Kun otappa nyt ja karkaa talostasi ja akkasi luota! Mutta eipä hylky päässyt pitkälle, kun jo rangaistus tuli!» »Ei päässyt!
Ja juuri sillä hetkellä sattui Antti heräämään pelottavaan uneensa ja kahmasi pimeässä Vatasen kasvoja. Siitä heräsi Vatanen ja nyt luuli kumpikin joutuneensa rosvojen käsiin; oitis tarrasivat he toinen toisiinsa kiinni, aivan niinkuin Olkkosen rosvojutussa kerrotaan tapahtuneen, ja niin alkoi paini pilkkosen pimeässä. No oteltiin siinä.
Jussi kehasi: »Tuhat markkaa tuosta tammasta saisi maksaa ja se vain ei lähtisi Vataselta!... Juokse, tamma!... Anna nyt hännän huitoa!» Tamma porhalsi jyrkkää alamäkeä myöten täyttä ravia. »Hih!» hihkaisi Jussi. »Ih!» yhtyi siihen Antti. Jussi kerskasi, kun tamman vauhti hiljeni: »Iloita sen pitää Hyvärisen tytön, kun Vatasen Jussi sitä tammallaan pappilaan porhalluttaa!
Sehän se on sen ukko Vatasen entinen poika, vaikka siitä on jo kasvanut tuommoinen mies... Ja tämä toinen on se Antti Ihalainen, joka nai sen Matikaisen tytön, sen Anna Liisan, jota se Tahvo Kenonen aikoi!» lasketteli Kaisa yhtenä rupeamana. Sitä myöten selvisi asia vähitellen. Nyt jo voi herra Porkki kysyä: »Mitä muuta vaimo Makkonen tietää tähän asiaan?»
Eikä se ole sinun pahuutesi syy, sillä tietäähän koko kylä, että se Ihalainen oli jo nuoruudessaankin semmoinen vimmattu, että eihän sen ja Vatasen kujeilta saanut kukaan olla rauhassa, kun ne pienenäkin poikana yhteen pääsivät... Milloin ne särkivät saunan akkunoita, milloin tekivät muuta koiruutta, niin että koko kylä oli yhtä kyytiä nurin.» Mutta ei Anna Liisa sallinut nyt Anttia soimattavan.
Maisteri Johan Forsman kulki siitä ohi ja häneltä kysyi hätäytynyt Jussi: »Missä se on se katu, jolle jäi se tamma?» »Mikä tamma?» ihmetteli maisteri. »Ka, tämän Vatasen tamma!» tiuskasi Antti suuttuneena, kun maisteri viivytteli, vaikka hänen olisi pitänyt nähdä, että asia oli kiireellinen. Forsman oli ällistynyt. Jussi selitti edelleen: »Se minun tammani ... se Kettusen entinen ruunikko.»
»Sen mustan lampaan saisitte, akat, keritä tänä päivänä, ja panna lampaiden alle pehkuja!» järjesteli Hyvärinen talon töitä. Antti mietti, miten lohduttaa talon väkeä Vatasen menettämisen johdosta. Keksittyään keinon hän lausui: »
Antti jatkoi nyt: »Tälle Vatasellehan ne ovat käyneet sitä tyttöä tarjoomassa, ja ukko on luvannut oriin ja tuhat markkaa rahaa, paitsi muuta tavallista kavetta, joka kuuluu tähän naima-asiaan!» Kaisa katsahti tukkansa takaa Vataseen, mutta samassa ehätti Antti: »Vaan eipä se tämä Vatanen sano huolivansa siitä... Ja mikäs hänellä on yksinäänkin semmoisessa talossa eläessä kuin Vatasen talo on!»
Hyvärisen väki kuunteli sitä alussa viisaan näköisenä, mutta jo pani miettimään, kun Huttunen selitti: »Vatasen Jussin kanssa ajoivat vastaan ja tuli siinä tarinoiduksi, niin Ihalainen sanoi, että hänellä on työpaikka tiedossa Ameriikassa ja on ostanut jo piletin aina perille asti.