United States or Slovenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
»No kuka näitä nyt ei tuntisi, kun ovat oikeita liperiläisiä ja vielä ollaan läheisiä sukulaisiakin tämän Vatasen kanssa!» iskien samalla Jussille ja Antille silmää ja viittoen sormellaan. Nämä ymmärsivät silmän iskun ja oitis ehätti Jussi: »Läheisiä sukulaisia ollaankin.» »Suu kiinni!» huusi Porkki taas. »Elä ärjy!» tarttui jo uhkaavasti Partanen, jonka luonto nousi.
Se harmitti sekä Anttia että Jussia, sillä Jussi tiesi Anna Kaisan rakastaneen Tahvoa, ja Antti tiesi taas Tahvon kosiskelleen Anna Liisaa hänen kanssaan kilpaa. Ynseiksi tekeytyivät nyt molemmat miehet ja pikku vekkuleiksikin. Tahvo tuli, pysähtyi ja kysäisi: »Ihalainenko se tässä on ja Vatasen Jussi?» »Kah Tahvo Kenonenhan se on», vastasi Jussi.
»Jokohan lie se Littilän Vatasen musta lehmä poikinut», puhui Liperin Kutsun-kylän Antti Ihalaisen emäntä Anna Liisa ikäänkuin itsekseen, leipiä uuniin pannessaan. Se asia oli hänelle juolahtanut mieleen ihan vain yht'äkkiä. »Johan se kuuluu poikineen», myönsi Sormusen Miina, joka oli sattunut vieraaksi tulemaan ja hörppi nyt kahvia.
Hän rohkaisi luontonsa ja lähti. Kun Antti tuli Hyvärisen tupaan, kuului koko joukon suusta: »Ihalainen!» Antti istahti äänettömänä ja istui puhumatta pitkän ajan. Hyvärinen sanoi lopulta: »Siinähän se on Ihalainen!» Ihalainen ei vastannut. Hän luuli, että oli jo saapunut sana putkassa olosta. Enimmin kuitenkin painoi se Vatasen naimisasia. Kauvan mietittyään alkoi hän puhdistautua.
Hän pinnisti ajatuksiansa, sotkeaksensa asian. Pysähdyttyään hän vahvisti vielä: »Sen erän jälkeen ei ole Vatanenkaan maistanut. Ja mistäpä ne siellä Liperissä ottaisikaan, ja täällä kaupungissa taas jos rupeisi erehtymään, niin eiköhän ne veisi sinne putkaan ... vaikka emmehän me Vatasen kanssa tiedä missä päin se putka onkaan.»
Silloin luulivat molemmat miehet Kaisan tarkottavan, ettei se kaupunkilainen, varsinkaan oman talon omistaja, lähde yhden Jussi Vatasen taloon, vaikka hänessä olisi kuinka hyvät heinämaat, vaan että parempi jyvävakka siihen tarvitaan, jos mieli houkutella.
Sovinto oli nyt lopullinen. Jussi Vatasen sika sattui vielä porsimaan onnellisesti jo viikon kuluttua ja Jussi antoi Antille ilmaiseksi puolet porsaista. Siten tuli sian hinta korvatuksi. Verkavaatteet olivat piloilla, mutta nekin korjasi myöhemmin Kenonen ilman palkkaa, ja Vatanen antoi hänelle vielä Makkos-vainajan verkahousut.
Mutta sitten luuli hän Anna Liisan tarkottavan Antti Vatasen lehmää ja kysyi: »Senkö Jussi Vatasen lehmä?» »Sen», myönsi Anna Liisa. Miina vahvisti silloin: »Johan se kuuluu poikineen.» »Vai jo!» Anna Liisa puuhaili kotvasen aikaa leipiensä kanssa, ja sitten hän taas kysyi: »Lehmisvasikankohan tuo teki?» »Sekö Jussi Vatasen lehmä?» »Niin.» »Lehmisvasikanhan se kuuluu tehneen», myönsi Miina.
Nyt puhuivat he taas Ihalaisen ja Vatasen kuolemasta ja itkivätkin vähäsen. Maija Liisa moitti jo herroja, morkaten: »Pahahenki tuo villinnee niitäkin Join herroja, kun juovat sillä tavalla, että liperiläiset hukkuvat!» Anna Liisa mietti asiaa. Katkerana myönsi hänkin: »Tottapa ne sitä varten herrat onkin luotu, jotta joisivat tätä köyhää kansaa hukuksiin... Ei noilla muuta työtä näy olevankaan.»
Hän läiskäytti Anttia leipälapiolla ruumiin keskivaiheille ja sanoi: »Ala nyt jo nousta siitä ja mennä Hyvärisen ukolta tulitikkuja hakemaan, jotta pääsee tästä pellavariiheen!» Antti nousi verkalleen, istui kotvasen, imeksi sammunutta piippuaan unisena, haukotteli ja kysyi: »Vai jo siitä on yli puoli vuotta Vatasen Jussin eukon kuolemasta.»