United States or San Marino ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja nyt harmitti Vatasta. Saunan lauteille päästyänsä päivitteli hän sakeassa höyrypilvessä: »No jokohan tuo Hyvärisen tyttö teki semmoisen tekonsa, että ei tule!... No tekiköhän tuo märä moisen jutkun!» Mutta juuri silloin avautui ovi, ja eikös Antti Ihalainen työntäänny siitä saunaan. Vatanen tiedusti: »Ihalainenko se on siellä!» »Minähän se täällä koluan.
Menisi vain pois», puolusteli Anna Liisa taas Jussi Vatasta ja lisäsi: »Onpaan tuo Jussi sillä omalla nenällään toimeen tullut ja hyvinpä tuon on saanutkin niistetyksi...» Hän pani uunin pellin kiinni ja lisäsi sen tehtyään: »Ja mitä siitä sitten on, vaikka olisi miehellä miten kaunis nenä, jos ei ole sitten miehellä muuta mieheksi sanottavaa kuin housut.» Sormusen Miina oli samaa mieltä.
»En minä tiedä, minne se meni... Se meni yhteen herraskartanoon», valitti Antti. »Se meni rehtorin pihaan», auttoi poika huutaen. Ja Antti pyysi Vatasta: »Tule sinäkin apuun!... Ei sitä kehnoa saa yksinään... Tuo säkki, johon sitte pannaan peijooni!» Jussi oli kiihkoissaan, hän hyppäsi alas kärristä, heitti hevosen yksin ja lähti taistelupaikalle juoksemaan.
Hän oli koko tämän kosimisajan ajatellut Jussi Vatasta, johon hänellä oli pieniä nuoruudenkin taipumuksia. Hän muisteli kauniin Liperin järviä, saaria, mäkiä, notkoja, Vatasen luhtaniittyjä, nurmia, lehmiä, maidon paljoutta ja muuta. Kun Partanen taas tiukkasi vastausta, kysyi Kaisa hätäpäissään: »Montako lehmää siinä Partasen talossa oikeastaan elätetään?»
»No voi, voi sitä Vatasta!» kummeksi Kaisa, ja Antti puolusteli Jussin vaatimattomuutta, selittäen: »Se ei tämä Vatanen niillä rikkauksillaan kerskaile... Se on koko Vatasen sukumanni ollut semmoista, että ei se kehu varallisuudellaan niin kuin muut rikkaat.» Vatasen suvun hyvät ominaisuudet olivat jo tarkastellut aina Jussin isän isästä, ukko Jussista lähtien.
»Mitenkä sitä nyt tosiasiassa osaa valehdella!» ihmetteli Huttunen. »Johan minä tiesin asiasta viime kesänä, kun Antti itse kävi puhumassa ja lainasi vielä neljäkymmentä markkaa laivarahoiksensa. Jo johan siitä Joillakin tiesivät puhua. Se Akkalan Hötösen poika oli siellä ja sanoi vuottelevansa Ihalaista ja Vatasta, että menevät yhdessä Ameriikkaan.
»No voi, voi sitä Vatasta!» ihastui Kaisa, ja Antti huomautti vielä Niirasen asiasta: »Se oli semmoista nuoruuden hulluutta tältä Vataseltakin silloin, mutta on sitä nyt jo siellä Liperissäkin viisastuttu.» Kaisakin oli jo alkanut ajatella Liperiä, ja miten ihanaa olisi päästä taas entisille olomaille.