United States or Cuba ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mulon Partanen oli jo illalla käynyt poliisimestarin puheilla, mutta tämä oli ollut kiukuissaan eikä ollut malttanut edes kuulustella Partasta, vaan oli käskenyt tulla varsinaiseen kuulusteluun todistamaan mitä tiesi. Silloin oli Partanen ruvennut selittämään, ettei siinä ollut mitään varsinaista varkautta, vaan että miehet saa laskea vapauteen.
Partanen yritti selittää: »Minähän olen se Mulon Partanen ja minä sanon että...» »Suu kiinni! Onko tämä vaimo Kaisa Makkonen?» »No, on, on... Hyvä isä siunatkoon!... Johan tuo on sanottu, että Makkosen leskihän minä olen... Tunteehan minut tämä Vatanenkin!» riensi silloin Kaisa. »Riittää! Tunteeko vaimo Kaisa Makkonen nämä kaksi miestä?» keskeytti toinen, kasvot punaisina vihasta.
Mutta kotvasen tupakoituaan ja ajateltuaan alkoi hän vähän puolustaa Jussiakin, sanoen: »Vaikka kuka sitä tietää, vaikka olisi se Mulon Partanen tapellut ja sitten Vatasen panivat erehdyksessä putkaan... Sillä mikä niitä pimeässä erottaa!» Mutta ei kukaan ottanut puhetta korviinsakaan.
Jussi ällistyi, ja ällistyi siinä kuulustelijakin. Hän kysyi: »Etkö sinä ole se Partanen, joka syyttää hevosen varkaudesta näitä miehiä?» »En... Minä olen Mulon Partanen», vastasi Partanen viisaan näköisenä. »No keltä lemmon Partaselta nämä sitten varastivat hevosen?» ällistyi silloin Porkki. »Eivät keltään», jyräytti taas Partanen. »
»En minä tiedä!» vastasi Jussi reilusti, ja Partanen sanoi: »Se on minun liinakkoni.» Taas kääntyi poliisi liperiläisiin ja kysyi ankarana: »Mistäs te sen otitte?» »Kah, yhdeltä pihalta», vastasi nyt Antti. »Kenenkä pihalta?» »En minä tiedä», oli nyt Jussin vuoro. »Ahokkaan pihallehan minä sen heitin. Sieltä ne ovat sen varastaneet», puhkui Mulon Partanen.
Mulon Jussi Partanen oli oikeastaan kosimismatkallaan hänkin, mutta kun hänellä oli ollut lampaan nahkoja myötävänä, oli hän ajanut Ahokkaan pihaan ja heittänyt hevosensa sinne, itse lähtien käymään sillan takana kysymässä Antti Matikaiselta, paljonko arvoinen on Makkosen lesken talo, jos sen möisi.
Kauppias Ahokkaan kartanolla oli oikeastaan useita hevosia valjaissa seisomassa, mutta Mulon Partasen liinakko ruuna oli niistä sittenkin paras ja sentähden Antti ehdotti: »Otetaan tuo liinakko!» Siihen suostui Jussi, kiirehtien vielä Ihalaista: »Nouse väleen kärriin ja katso onko siellä ruoska!» Kohta ajoivat nyt miehet Partasen liinakolla Kiihtelykseen päin.
Vihdoin sanoi Partanen puhemiehelle: »No mitäpäs siinä sitten on sen enempää! Sanoa järäytä asia loppuun!» Turtiainen sylkäsi, mietti hetkisen ja sitten sanoi: »Niin että jos, Kaisa, luulet, jotta luut kestävät semmoista työn rytäkkää, niin mitäpä siinä muuta kuin panet hynttyyt yhteen tämän Mulon Jussi Partasen kanssa.» Kaisa tunsi joutuvansa ahtaalle; sitä se siis sentään olikin!
Omaa vakavuuttaan ajatellen hän pyöräytti asian: »Vaikka eipä ne kaikki malttaisi niin tarkkaan leskensänkyään maata... Sekin Mulon Massisen leski oli jo toisen kelkassa, ennen kuin vielä oli ehtinyt ottaa selvää Massisen kaikista lapsistakaan, montako niitä jäi.»
Ikäänkuin itsekseen, puoli-unessa, jupisi hän: »Putkassakohan se Mulon Partanen nyt on?» Siihen ei vastannut kukaan mitään. Jokainen mietti asiaa hiljaisuudessa, joten alkoi pitempi äänetiolo. Antti ajatteli edellisien päivien tapauksia ja poliisimestari Tahvanaisen ja Porkin kiivautta. Siitä johtuivat ajatukset Jussi Vatasen kertomuksiin Tohmajärven vallesmannin kiroamisvoimasta.