United States or Greenland ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Talvemmalla kuoli entinen talouden hoitajatar ja pormestarin kanssa päätettiin, että minun piti jäädä paikalleni. Minä olin kaikin puolin hyvin tyytyväinen. Lapsista pidin hyvin paljo, erittäin oli pienin, Akseli, iloni; hän varttui päivä päivältä, ja minä pidin sen osaksi minun ansionani.
Wanhempani asuiwat eräässä kaupungissa, jonka nimeä en huoli mainita. He oliwat kristillisiä ihmisiä ja kokiwat kaswattaa lapsiansa Jumalan pelossa ja ihmisten häwyssä. Minä olin lapsista kuudes. Jo aikaisin hawaitsiwat wanhempani minussa erinomaista opinhalua ja samaa näkiwät muutkin ymmärtäwäiset ihmiset.
"Cineas, filosofia voi mietityttää filosofia kuoleman tullen ja saattaa hänen kuolemaan tyvenesti; mutta Kristus voi poistaa kaiken kuoleman pelon heikoista vaimoista ja pienistä lapsista. Hänen rakkautensa se on, joka tämän tekee." "Ja nyt minun sieluni kiintyy Häneen. Hän tukee minua. Minä rakastan Häntä ja olen peloton.
Asiamiehen soittokelloa muistelin usein, enkä sitä koskaan mielihyvällä voinut tehdä. "Poikien kanssa kävivät asiat hyvin; minä olen aina pitänyt lapsista ja senvuoksi hyvin sopinut heidän kanssansa. Mutta Akseli olikin tavaton poika, ja Heikki oli jo tullessaan niinkuin oma poikani. He olivat ahkerat ja hyvät kaikki neljä.
Palavissaan ja punottaen istuutui nuori opettajatar kivelle vähän ylemmäs lapsista ja katseli ilolla, kuinka heille kestitys maistui. Rautio tuli ja heittäysi maahan hänen jalkojensa juureen.
"Nythän te ehkä olette iloinen, rakas ystäväni, viides on jo melkein valmis, niin että saatte ruveta ajattelemaan kuudetta. Ei, minä vakuutan, minä en laske leikkiä. Minä voin niin hyvin käsittää sen, että tahdotte tusinan täyteen, kun kerran pidätte lapsista." "Tusinan," sanoi Marianne tyynellä hymyllään, "se on juuri se lukumäärä, johon minä olen päättänyt tulla."
Mutta sekä jänis että metsikana elivät vielä ja olivat tarttuneet vain jaloista kiini, ja ne rupesivat vikisemään niin surkeasti, että se lapsista kuului kummalliselta. "Päästä minut, saat jotain hyvää!" sanoi jänis. "Niin päästä minut, saat jotain hyvää!" sanoi metsikana. Lapset päästivät heidät irti.
Mutta ennen Seidiä oli Johannes ollut olemassa vain itseään varten. Nyt hänellä oli kuitenkin joku, jota varten elää, jonka ilot ja itkut eivät olleet hänelle samantekeviä. Seidin kautta hän oli oppinut pitämään jonkun verran muistakin saman-ikäisistä lapsista, sitten lapsista yleensä, jotka hänelle tähän saakka olivat olleet yksinomaan vastenmielisiä.
Niin kun minä, selitti poika itku kurkussa ... minä kun ... kun minun teki mieleni kuulla kummin kertovan mustasta Jaanasta ja lapsista, joita se vei hornaan ... ja niin minä piilottauduin turkin taa. Ja sitten, kun kummi alkoi puhua kummituksista, pistin pääni ulos, ja... Niin, silloin se turkki liikahti, virkkoi Anna Sofia vähän hämillään.
Joko isä on tullut kirkolta? kysyi Aliina, vanhin lapsista, jota hänen äitinsä piti toisten valvojana. Jo tuli, vaan meni rantaan; kuului käyvän verkot heittämässä, selitti äiti. Saisinko minäkin mennä isän kanssa? kysyi Aliina. Mene vaan, jos tapaat vielä rannasta ja ottanee. Aliina lähti kiireesti rantaan.