United States or French Guiana ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Tiedätkö varmaan, herra, että neito piirsi hiekkaan kalan?" "Tiedän!" tokaisi Vinitius vastaukseksi. "Siinä tapauksessa hän on kristitty, ja kristityt hänet ovat vieneet." Hetkiseksi vaikenivat kaikki. "Kuuleppas, Chilon," virkkoi vihdoin Petronius. "Tämä sukulaiseni on päättänyt antaa sinulle aika paljon rahaa, jos löydät neidon, mutta sinä saat saman määrän raippoja, jos aiot pettää hänet.
»Niin, niinhän se on», myönsi Nikkilän emäntä. »Ettäkö Jumala itse tekisi muutamista tuollaisia ihmisiä?» kysyä tokaisi Latun emäntä. »Sitä minä en ota uskoakseni, että hän tällä tavoin syöksisi muutamat inhoittavimpaan häpeään ja suurimpaan turmioon.» »Niin niin, että ei suinkaan hän syöksisi...» tuumi Nikkilän emäntä taas toisakseen.
Kun äitini tuli alas suurukselle ja aikoi laittaa teetä, tokaisi Miss Murdstone häntä huulillaan poskelle tämä oli mitä suudelman tapaista hän sai aikaan ja lausui: "Nyt, Clara ystäväni, olen tullut tänne, niinkuin tiedätte, päästääkseni teitä niin monesta vaivasta, kuin mahdollista.
Piatan sotkeminen jo harmitti lääkäriä ja hän sanoi: Jos olisitte ääneti, kun minä tältä kysyn. Niin, mitenkä olikaan tämä asia, onko sinulla mitään puolustusta teollesi? Ei muuta, ehätti Piatta vielä väliin, kuin että humalassa on sellainen raivohurja. Enkä ole muita hurjempi, tokaisi Elias vastaan Piatalle. On minulla muitakin puolustuksia.
Tälle kansanlaululle oli Aatami seminaarissa oppinut säveleen ja tätä hän nyt ajaa kolkutellessaan veteli. Niin, siinäkin laulussa sanotaan, että puissa on oksia, joilla linnut kauniisti laulelee, pakisi laulettuaan Aatami. Ainakaan ei ilolintu istu oksalla, jota tuuli lennättää, tokaisi kyytimies. Niin, niin, mutta sinäpä oletkin tuhma talonpoika, joka et näitä asioita ymmärrä, huomautti Aatami.
Mutta tuskin oli hän saanut ensimmäiset savut suuhunsa, kun hän kääntyi väkijoukkoon ja laulaa tokaisi kauhean totisen ja tyynen näköisenä taas tämmöisen säkeen: Omiahan kaikki lie, joita ominansa myöpi, ja ominaanhan rosvokin tok' toisen leivät syöpi eikös se ole niin, hyvät ihmiset ja kansalaiset? No niin! No niin! No se!
»Vai sieltä!... Eikö sitä Antti Ihalaista näkynyt jo tulevan?» tokaisi Kanasen Maija Liisa kahvin kohtalosta huolissaan. »Ei sitä sieltä päin näkynyt», vastasi Kokko, joi uudestaan ja kysyi: »Riittääkö siinä tuossa teidän kaivossa vettä koko talven ajan?» »Riittäähän siinä... Vai ei sitä Ihalaista kuulunut siellä», vastasi Anna Liisa. »Ei», vahvisti Kokko.
Lähellä seisoi eräs hölmö kaksitoistavuotias poika kädet housuntaskuissa ja katsella töllisteli Liperin miehiä ihmeissään. Jussi kysyi häneltä: »Poika hoi! Kenenkä poika sinä olet?» »Kotilaisen!» tokaisi poika. »Kenenkäs se on tuo porsas?» jatkoi Jussi. »Ei se ole kenenkään!... Se vain muuten juoksentelee», selitti töllistelijä. Asia oli sitä myöten selvä.
Minä lähestyin häntä... He ovat lähteneet! tokaisi hän ennenkuin ennätin kysyä, oliko Gagin kotona. Ovat lähteneet?... toistin minä.... Kuinka lähteneet? Minne? He lähtivät tänä aamuna kello kuusi, eivätkä sanoneet, minne lähtisivät. Mutta odottakaapa, te luultavasti olette herra N.? Minä olen herra N. Teille on kirje emännällä. Piika meni ylös ja palasi kirje kourassa. Kas siinä, olkaa niin hyvä!
Jalo Crévecoeur, jospa minulle olisi suotu nähdä teidän kaltaisianne minunkin ympärilläni.» »Siinä tapauksessa olisitte te, kuninkaallinen majesteetti, ollut varsin halukas pääsemään niistä niin pian kuin mahdollista», tokaisi Le Glorieux. »Hei!