United States or South Africa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tällaisia, ja vielä paljon muuta, ajatteli Mattila ajaessaan kotia päin, ehtimiseen valitteli Jussi viluansa ja jalkainsa palelemista, mutta ei Mattila noita valituksia ottanut kuuleviin korviinkaan, sanoa tokaisi vaan; "ole vaiti poika, kohta pääset lämmittelemään." Roussilla oli Mattilan emäntä vastassa, huudellen siitä kuten alttarilta: "Missä siellä olet kokopäivän kuhnaillut?
Ei, ei, huomispäivä on löytävä meidät jossain turvallisessa paikassa Ben Alderilla.» »Alan, ei minulta tahtoa puutu, vaan voimia», selitin. »Jos voisin, niin tekisin. Mutta niin totta kuin elän, en voi.» »Sama se», tokaisi Alan. »Minä kannan sinua.» Katsoin häneen nähdäkseni, laskiko hän leikkiä, mutta niin ei ollut asian laita, pienellä miehellä oli tosi mielessä.
»Metsäkarju on hyvin likeistä sukua sialle», tokaisi mustalainen vastaan, väistämättä sitä terävää silmäystä, jolla Qventin katseli häntä, ja hiukkasenkaan muuttamatta puhetapansa pilkallista välinpitämättömyyttä; »ja niiden tappaminen», lisäsi hän, »on kuitenkin monelle miehelle huviksi, kunniaksi sekä eduksi.»
Tapani-eno sitä minulle puhui, ja jo se oli sitä Kiviniemessäkin esitellyt, että minut kotivävyksi hankkisi. Ja sikseenkö tohtorin Tiinan heititkin? Uusi lintusipa vasta komea lienee! Mikä nimi? Kuinka vanha? Niin ne herrat kysymyksillään Jehua hätyyttivät, ettei hän paljoa vastata ehtinyt. Liisa-niminen se... Parisen kymmenissä kuuluu olevan, tokaisi hän kumminkin väliin. Minkä näköinen se on?
Viikon ajan kävi Rosalie sen jälkeen joka päivä Fécamp'issa ottamassa noista asioista selkoa eräältä notaarilta, jonka hän tunsi. Pantuaan sitten eräänä iltana rouvansa vuoteeseen, istuutui hän hänen sänkynsä pääpuoleen ja sanoa tokaisi yht'äkkiä: Nyt kun ootte, rouva, vuoteessa, niin jutellaan vähän. Ja sitten hän selitti asian.
Ei hän osannut saada häntä mitään viitsimään eikä mihinkään ryhtymään, ja se se häntä huoletti, ja sitä huoltaan piti hänen vasten tahtoaankin isälle kertoa. Eikähän asia siitä parantunut. Isä heti sanoa tokaisi jotain tytölle, usein niin, ettei se ollut ollenkaan paikallaan; tyttö sillä kertaa totteli, jäykästi ja sanaakaan vastaamatta.
Sitä toivon minä ja sentähden tahdon elää ja kuolla kuin suomalainen. Niinpä oletkin sinä paatunut talonpoika, johon ei kajoo korkeamman esimerkin voima! tokaisi Aatami. Minäpä kaikesta näen, ett'ei sovi puhua suomea kuin jokapäiväisessä työssä, josta jokapäiväinen leipämme nautitaan.
Minkä paikan? kysyi Sakris. Minkämoiseen virkaan? Mimmi tokaisi: Kilometrikonttorissa. Ahaa! huudahti Sakris. Landmeeterikonttorissa ... minä ymmärrän. Minä ymmärrän kaikki! Ylihallituksessa, niin juuri, vastasi Mimmi. Minulla on nyt Helsingissä lokaalikin. Tulkaa siellä käymään, Kukkelman! Sitten odotti Sakris Mimmin lähtöä.
"Ei, lempo soikoon, elä keskeytä minua!" tokaisi jälleen vaanjunkkari, "minä tarkin, että kotoa lähteissämme oli aivan tyyni; mutta ennenkun olimme ennättäneet puolta neljännestä järvellä, kävi siellä laineet niin korkeat jaa, niinkuin jahtimme masto, ja ehkä vielä joskus korkeammatkin."
"Hän on löytänyt varastetut jyvänsä". "Kauppamieheltä". "Ei kun Kirstin aitasta", tokaisi Maija vastaan, kun kuuli asian rupeavan menemään väärälle tolalle. "Se on valhe, kauppamieheltä", intti Kirri. "Se ei ole valhe, se on tosi, että jyvät löydettiin Kirstin aitasta", intti Maija vastaan.