Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Soutajina oli siinä muutamia suomalaisia talonpoikia ja perää piti rohkea Paavo, joka taitavasti ymmärsi estää venettä kaatumasta. Muut veneet, jotka vaanjunkkari Roth'in johdolla hätyyttivät Tamperetta, olivat eronneet ja nousseet maalle useammille saarille.
"Ohoh, jatka juttua vaan," kehoitti sihteeri, "ei kukaan epäile, mitä rakas veli tässä sanoo, ja onhan meillä hyvää aikaa kuulla." Ja nyt palasi vaanjunkkari jälleen kertomuksensa uralle: "Niinkuin sanoin, herrani, kävi silloin tavattoman korkeat laineet, jotta pari alaupseeria Jönköpingistä, jotka myös olivat kanssamme tahtoivat heti kääntyä takaisin.
Aivan oikein istuikin kirkkotarhan muurin vieressä vakoileva kasakki. Tämä oli jo luultavasti huomainnut jonkun saaliin, sillä äkisti ojensi hän keihäänsä, kannusti hevostaan ja riensi eteenpäin. Hänen vauhtinsa pysäytettiin kuitenkin yht'äkkiä ja hänen keikahtaessaan maahan hevosen selästä kuului kova pyssynlaukaus. "Hm!" sanoi vaanjunkkari itsekseen, "se oli kaiketi Paavo.
Kun vaanjunkkari oli ilmoittanut arvelunsa Paavolle, pitivät he yhdessä keskustelua, josta tuli se päätös, että maanmittari oli petturi. Paavo tuli levottomaksi kodistaan ja käski Roth'in seurata itseään. Hetken mietittyänsä suostui tämä siihen. Mutta ennenkuin jätti paikan, oli hän niin varova, että sitoi kasakin kiinni kirkkotarhan porttiin.
Ne olivat nimismies ja vaanjunkkari, jotka olivat tarpeettomasti aseisin pukeuneet, ja sentähden nyt pistoolinensa ja miekkoinensa vetäytyivät huoneisinsa. "Pappi on hullu!" väitti komisarius, kun he yhdessä menivät rappuja ylös. "Tosin on hän hullu," sanoi vaanjunkkari; "en totta tuommoista seikkaa ole eläissäni nähnyt."
Hän ei voinut käyttää aseitaan: tässä kysyttiin siis käsivoimaa. Mutta harteva vaanjunkkari voitti hänet helposti, lannisti häntä parilla nyrkin lyömällä, tempasi hänet irti kaatuneesta hevosesta ja veti häntä perässään vankina. Varovasti läheni vaanjunkkari kirkkoa. Hän tiesi, että kasakilla, tavallisuuden mukaan, oli kumppani lähellä.
Mutta tiellä tapasimme vihollisen jääkäreitä, jotka vapahtivat hänet ja varmaankin olisivat lopettaneet päiväni, ell'et sinä juuri vaaran hetkenä olisi minut pelastanut. Mutta missä on majuri Gek?" "Hän on Lapuan kylässä kenraali Adlercreutz'in tykönä", vastasi vaanjunkkari Roth. "Jos käyt polkua eteenpäin, niin tapaat miehiämme, jotka näyttävät sinulle, missä hän on".
"Tie on meille nyt avoinna", sanoi hän, "vaikka Ruovedelle asti. Sill'aikaa kuin vaanjunkkari Roth muiden talonpoikien kanssa antaa Venäläisille tekemistä, pääsemme ruudinsavun suojassa melkoisen matkan ennalle". Ilonhuudolla myöntyi rouva Gek tähän ehdoitukseen. Toivo päästä miehensä tykö voitti kaikki muut arvelut. Hän käski tyttäriensä kohta totella ja seurasi sen jälkeen pelastajiansa.
Mutta tämä huuto herätti hänen itsensä, ja hän nousi äkkiä vuoteeltansa sekä alkoi hieroa silmiänsä, tullaksensa oikein valveelle; sillä hän kuuli yhä metelin ja huudon, jonka hän äsken unessa oli huomannut. Tämä ei siis ollutkaan pelkkä uni; siinä oli todellisuuttakin. "Kuule kuinka ne jyskää ja huutaa!" sanoi vaanjunkkari, joka, ollen vanha soturi, pian unen itsestään karkoitti.
Ensimmäinen kaatui kohta hänen luodistaan, muut toiset ratsastivat takaisin taloon. Pian tulivat he toki takaisin suuremmalla miesjoukolla ja tekivät uuden koetuksen, joka ei kuitenkaan onnistunut. Sill'aikaa oli Roth kymmenen miehen kanssa ehtinyt tulla. Urhoollinen vaanjunkkari, joka yhtä hyvin kuin hänen muutkin sotamiehensä tunsi paikan, oli jo tiellä sinne tehnyt määräyksensä.
Päivän Sana
Muut Etsivät