United States or Panama ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oi, Joosefista Tullut ilosanoma Vanhan mieltä virkistävi. Herra tahtoo puhua! »Viel' et ole unohtanut, Etkä hylkää kuitenkaan; Vaikka olet kurittanut, Armahdatkin uudestaan!» »Armoa ja rakkautta, Herra pitkämielinen, Kaikki työsi tarkottavat, Pelastusta syntisen. Puhu, Herra, tässä olen: Puhu avonaisesti, Että kurja sydämmeni Ymmärtäisi tahtosi!» Vuoden vaiheessa.
Oo-on, liverti hymyilevä tyttönen pitkään ja lisäsi: Ja on minulla äitikin, mutta sitä pitää hieroa. Kenenkäs tyttö sinä olet? Antti Soinisen. Onkos teillä naurista? meni Juntus jo suoraan asiaan, mutta Helmi epäsi herttaisena: Ei ole... Mutta Pinnasella on iso huhta. Se oli ilosanoma. Tiedätkös sinä missä se on? syventyi jo Vesa.
Miten monelle sydämelle, jotka kuoleman lähestyessä nääntyvät uskottomuuden todellisen tyhjyyden ja olemattomuuden synkässä vankityrmässä, onkaan vakaumus siitä, että semmoinen mies oli olemassa, vielä voi olla olemassa, onnelliseksi tekevä ilosanoma!
Silloin hän lähetti isaurilaisensa käymään talosta taloon ja antoi raastaa väkisin valleille pojat ja ukot. Pian pelättiin ja vihattiinkin häntä enemmän kuin rakastettiin. Vain hänen rautainen kovuutensa ja vähitellen saapuvat isaurilaiset palkkasoturit pitivät tyytymättömiä roomalaisia kurissa. Ilosanoma toisensa jälkeen saapui goottileiriin.
Jos hän sen myy sopivasta hinnasta, niin minä sen ostan, ennenkuin Joju kotia tulee. Se vasta ilosanoma hänelle, kun saa kuulla, että hänen vanhempansa saavat asua maalla. Joju on aina rakastanut entistä kotipaikkaansa, ja se torppa, joka hänen vanhemmillaan oli, sijaitsi aivan Marjaniemen rajalla. Mutta mitä Matin-Miina maalle muuttamisesta pitäisi?
Illemmällä ilmoitti hän juhlallisesti perheensä läsnäollessa, ettei hän nyt ole enään tyttärensä ja konttoristin yhdistymistä wastaan, jos waan he itse niin tahtowat. Kyllä sen arwaa, minkä waikutuksen tämä odottamaton ilosanoma teki tehtailijan waimoon ja tyttäreen. Rouwa itki ilosta niinkuin pieni lapsi.
Hämmästys, ilo, epäilys ja ihastus kuvautuivat neekerin mustissa kasvoissa, kun hän kuuli nämä valkoisen nuorukaisen sanat, jotka hänestä olivat ikään kuin ilosanoma taivaasta.
Mutta kun sitten voiton päivä valkeni ja ilosanoma siitä levisi Europpaan, oli hän jo tajutonna, eikä voinut enään iloita tästä hyvästä uutisesta. Hänen elämänsä oli siinä suhteessa niin traagillinen, että niin monet hänen aloitteistaan pirstoutuivat juuri silloin, kun kaikki jo näytti voittoisalta ja varmalta.
Minä en ole päätöstäni katuva vastasi hän. Sitte, poikaseni, olen sinuun tyytyväinen! Mitä salaisuuksia isällä ja Freedrikillä on? kysyi Meeri, pistäen uteliaana pienen pystynenänsä esiin isänsä olan yli. Me olemme salaliitossa Jannen tulevaisuuden hyväksi. Freedrik on juuri tänään pannut ensimmäisen perusrahan hänen koulunkäyntinsä varalle. Oikein ilosanoma! huusi Meeri.
Mutta viina ja päivä raukaisi niin, ettei hän jaksanut mitään ajatella. Aivan umpimähkään sanoa tokaisi hän: »Antaa se Hyvärinen tytölleen kelvollisen akan osuuden...» Jussille se oli ilosanoma. Nyt ei hän enää udellut, luuli näet Antin sanoneen sen Hyvärisen pyynnöstä.