United States or Benin ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sentähden kutsutte te nämä perkeleen palvelijat kylvettämään, loihtuja lukemaan, arpomaan ja saatanan juonia tekemään. Eikö tämä ole perkeleellistä menoa ja Jumalan töihin tunkeutumista? Voi, pitkämielinen Herra Jumala, joka sen kaltaisia vihasi asioita niin kauan kärsit!
ESKO. Siihen taidan vastata Mooseksen laista näillä sanoilla: jos tapat yhden näistä pienemmistä, niin myllynkivi sinun kaulaas ripustetaan ja sinä upotetaan meren syvyyteen. KARRI. Minä pidän sinusta, Esko; sinä olet vakaa ja pitkämielinen mies. ESKO. Annetaan hänen olla rauhassa, isäntä. Hän ei tiedä laista eikä sakramenteistä.
Mutta olkoon... Luukas on nyt pitkämielinen ja ymmärtäväinen syntistä kohtaan... Jos sinä lupaat itsesi parantaa. No ihan paikalla lupaan! Että siis, jos Luukas Filemon Koikale suostuu, niin sinä et naimisiin mentyäsi enää koskaan päästä pässiä pakenevia naiseläjiä ratashuoneesen? No en... Vaikka pässi tappaisi! Onko se varma ja luja kuin aamen papin saarnan lopussa?
Hänen epäsuosioonsa joutui välttämättömästi jokainen, joka hänen miestänsä ei kunnioittanut hyvin-viisaaksi. Muuten oli hän aina ja kaikkiin tyytymätön, samoin kuin itse pormestari oli pitkämielinen ja kärsiväinen. Molemmat olivat taikauskoset ja yksinkertaiset.
Puhalteli nyt Mikko muutamia ahtaasti vinkuvia huokauksia, pani päänsä enemmän kallelleen ja hampaansa asetti niin, että sanat saivat kauniisti sissahtavan soinnun ja alkoi: »Tuo Jumala, se on viisas, se on viisas. Se on viisautta ja miehuutta täynnä. Se on pitkämielinen, hurskas ja vakaa. Mutta sen pyydyksestä ei karkaa otus.»
Finne nousi ylös ja paiskasi hiomansa miekan pöydälle, jotta se tärähti. "Te luulette voivanne menetellä kanssani niinkuin lapselle määräillään", huusi hän, "mutta vaikka Björn Finne onkin pitkämielinen, ei hän ole vahasta tehty. Tällä kertaa pitää tulla poikkeus.
Sodomassa ja Gomorassa on suuri huuto ja heidän syntinsä ovat sangen raskaat... Herra on pitkämielinen, mutta hetki on tullut, jolloin tulta ja tulikiveä on satava taivaasta." Herra Claudius salli äänettä, mutta saikähtyneenä hurjan raivion jatkaa. Vanhus oli silminnähtävästi täydellisesti vakuutettu puheensa totuudesta. Hän ojensi kätensä ja osoitti henkien näkijän tapaisesti Karolinenlustia.
Hän on kääntänyt kasvonsa pois minusta, senjälkeen kun olen hänen kuvansa sydämestäni kadottanut. Hän on pitkämielinen ja hyvä. Hän, joka tekee laupeuden monelle tuhannelle, ei toki voi tuomita elävää ihmissielua ijäksi pimeyteen! Unohdat, että olen elävä ihmissielu vain sinun mielikuvituksessasi. Muuten olen minä ahven, pelkkä ahven.
Tien oheen hän kauas katsoi pois kuin ei Mestarin sanoja kuullut ois. Meidän Herramme pitkämielinen maast' ottaa rautakappalen eikä siitä sen koommin virka hän. Kun tullahan vihdoin kylähän, sepän oveen kolkuttain hän lyö ja raudan kolmesta pennistä myö. Turun poikki sitten kulkiessa näkee kirsikoita hän vakkasessa ja ostaa kolmella pennillä niitä ei synny suurtakaan kauppaa siitä!
»Minä kiroon sinut omasta puolestani ja hänen puolestaan, joka sinut synnytti!» Forstmestarinna lankesi lattialle polvilleen ja liitti kätensä ristiin: »Laupias, pitkämielinen Jumala, meidän isämme, ole meille armollinen, elä tuomitse meitä syntiemme mukaan, opeta rakkautta meille, jotka olemme rakkaudessa heikkoja...»