Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Teeskennellen surua ja tuskaa seisoi Hanno Rechberg uhrinsa verisen ruumiin vieressä ja päästi häneltä Bertan antaman verisen vyön, voidaksensa antaa sen morsiamelle, ilmoittaessaan hänelle sulhasen kuolemaa. Häijysti hymyillen ratsasti hän pois ja muutamat toverit kantoivat kuolevaisen lähellä olevaan asuntoon.
Mutta Bertta vastasi hänelle ainoastaan halveksivalla katseella ja meni huoneesensa itkemään ja etsimään lohdutusta siltä, joka yksin voi antaa sitä, leskien ja orpojen isältä. Hanno puolestaan läksi linnasta, kiroten itseään ja taitamattomuuttansa; hän ei voinut kieltää, että oli lausunut viittauksensa sopimattomaan aikaan ja että hän sen kautta oli vaikuttanut ihan vastoin toivoansa.
Kalmankalpeana, mutta ulkonaisesti tyynenä kuunteli luja Hohenstaufenin tytär kauhean ilmoituksen; mutta kun Hanno, ikäänkuin sanojensa vahvistukseksi, otti esiin tutun, armahaisen, verellä tahratun vyön, valahtivat kyyneleet vastustamattomasti hänen silmistänsä ja ääneensä valittaen heittäytyi hän yhtä onnettoman äitinsä syliin, joka, huolimatta omasta vahingostaan ja tuskastaan, koetti lempein sanoin lohduttaa rakastettua lastansa.
Mutta isäni!" jatkoi hän, lyöden nyrkillään otsaan, "isäni!" "Kyllä ymmärrän", vastasi Hanno, yhä nauraen, "isäsi pelkää ainokaisensa henkeä ja sinä olet liian kuuliainen poika ja ha, ha, haa! kauan elät kaukana kaikista vaaroista ja taisteluista! Oi, hän on oikeassa, tuo vanhus sinun pitää naida, ett'ei uljasten Stuifenien ja kuuliaisten poikien suku kuole olemattomiin!"
Kuitenkin olen koettanut kustakin laista esiintuoda esimerkin: ylistysrunoista luetaan tässä Korhosen kaunis, miehekäs runo "Torppari palmulle"; moiterunoista, joita usein törkeytensäkin tähden on mahdotonta painattaa, Makkosen mainio runo "Hanno suutarista" ja Heikki Väänäsen "Kellon kylän Mariasta" ja Korhosen pilkkalaulu "Nimismies Kokista"; kirkkorakennus-runoista on esimerkki Makkosen runo "Kerimäen kirkosta."
Hän saattoi siis toivoa voittavansa pahoista haavoista vielä heikon vastustajansa, ja silloin oli hänen ritarikunniansa puhdas kaikesta häpeästä, sillä Jumala itse oli, kuten yleinen mielipide uskoi, sovittanut taistelun viattoman eduksi. Mielellään sanoi Hanno olevansa valmis todistamaan viattomuuttansa vaaditulla Jumalan tuomiolla.
Rechbergin inhottava aikomus oli onnistunut, tarkoitus voitettu: Fredrik von Stuifen, Bertan sulho, oli poissa tieltä. "Ah!" huudahti hän, päästyään telttaansa, "vuosikauden saat itkeä, suloinen morsian, mutta sitte etsit lohdutusta uuden armahan sylissä ja Kristuksen veren kautta se toinen on oleva Hanno von Rechberg!"
Mutta", lisäsi hän muuttuen ivalliseksi jälleen, "mitäpä tässä puhun asioista, joihin et kuitenkaan ole taipuvainen? Voi siis hyvin, kuuliainen poika; viikon perästä lähden Regensburgiin; mutta sinä olet surullinen vielä viikon päivät ja sitte suostut välttämättömään kohtaloosi ja nait! Ha, ha, ha!" Lausuessaan viimeisiä sanojaan astui Hanno, kannukset kilisten, ovea kohti.
Hanno von Rechberg, joka tällä välin oli täydellisesti tointunut kuolonhädästänsä, hyppäsi ensimäisen merkin kuullessaan ratsunsa selkään; mutta hänen säikähtyneet silmänsä eivät olleet luotuina vihollisjoukkoon, ne katselivat vihaisesti kaikkien muiden ristiretkeläisten edellä rientävää Stuifenia, joka oli säälimättömästi työntänyt hänet takaisin aaltoihin varman kuoleman saaliiksi.
Silloin löi herra Paumgartner veitsellään kovasti pöytään ja ilmoitti seuralle, että herra Vollrad, arvokas mestarilaulaja, aikoi laulaa jotakin. Herra Vollrad nousikin heti ylös, rykäsi ja lauloi sievän laulun Hanno Vogelgesangin sepityksen tapaan, niin että kalkilla hyppi sydän ilosta ja Fredrikkikin tointui pahasta pulastaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät