United States or Austria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Rosina oli kuullut reissuavaisilta, että Sanelma oli jossakin orpojen kodissa täällä päin: kai sinne maalle on lähtenyt kesälomalle piikoja ... tai muut matkustavaiset ovat Rosinalle kertoneet. Siirtyyhän niitä ihmisiä sinne pohjoiseen. Yksi ihme asia vielä: miltei kohta, kun Kukkelman sai tämän kirjeen, näki hän yhtäkkiä, eilen, paluumatkallaan Krokelbyssä, Nelman täällä ikkunassa.
Köyhien, orpojen ja leskien puoltajina olemme tällä hetkellä. Oikea asiamme toivottavasti tuopi meille voiton. Toverit, olkaa urhoolliset! Minä koetan tänä yönä kunnostaa nimeni. Tehkää te samoin, niin saamme varmaankin nauttia koston ja voiton suloisuutta." Horman Malla, joka oli jäänyt joukkoon, tokaisi: "Tähtiin on kirjoitettu, että Nevalainen saa kummia aikaan Hovilassa.
Ja kun luen sielustasi, älä luo silmiäsi maahan, minä tiedän kyllä. Ja siksi vaadin vielä kerran sinulta tätä naista. Vaadin häntä hänen isänsä nimessä, seurakunan nimessä, taivaallisen Jumalamme nimessä, hänen, joka on kaikkien orpojen ja turvattomain isä, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät. Päästä hänet vapaaksi niin olet syytön ja saat mennä rauhassa tietäsi.»
"Ja nyt, kuningas, orpojen holhooja ja oikeuden suojaaja, kuule minua ja anna minulle suojeluksesi." Kuningas istuutui taas Valerian viereen. Tyttö seisoi heidän välissään. Morsian tarttui hänen käteensä ja kuningas pani kätensä hänen päänsä päälle sanoen: "Oman ihmeellisen pääsi kautta vannon antavani sinulle suojaa ja oikeutta. Kuka olet ja mitä minulta tahdot?"
Saapi siinä saarnamiehet, Sielunpaimenet parahat Seurakunnalle sanella Julkisen Jumalan töistä, Olla orpojen ojennus, Horjuvaisten hoitajana, Että kansa kaikenlainen Synnintuntohan tulisi.
Silloin oli Anströmi haudalla kuullut orpojen valitusta, ja isänsä hautauspäivänä söivät veljekset ensikerran armo-pöydällä. Kauppamies oli ollut heille isä, isän rakkaudella heitä kasvattanut, äitin rakkaudella oli samasta hetkestä vaimonsa heitä kohdellut, sisaren helleydellä oli Hanna kauppamiehen ainoa tytär heidän kanssa lapsuudesta leikkiä laskenut. Nyt oli ajat muuttuneet.
Heistä oli puhe myös eräänä kevät-iltana vähän sen jälkeen kun sukulaisvieraat olivat lähteneet pappilasta rovastin perheineen palatessa kyläilyltä. Heikki ajoi kahden Eevin kanssa. Hän kertoi vakavana, katse ohjasten periin kiinnitettynä, että semmoista se on papin elämä, käydä orpojen ja leskien luona, kantaa kärsivien kuormaa.
Mikä asia se on, jota tarkoitatte?» »Minä tarkoitan orpojen kotia. Tämä asia ei vielä rupea menestymään, ja se minun mieleni tekee alakuloiseksi, etteivät muut ihmiset tahdo toimia tuon kodin hyväksi. On kyllä väärin, että epäilen asian menestymistä, sillä Jumala on mahtavia mahtavampi. Jos hän on puolellani, niin kyllä se menestyy, ja koetanpa vieläkin sitä edistää!»
Puolesta kaikkien kurjien; Puolesta raukkojen nälkäisten: Puolesta viluhun kuolevaisten; Puolesta vetehen hukkuvaisten; Puolesta korvessa kulkevain; Puolesta helteessä huokaa vain; Puolesta kulkiain kerjäläisten; Puolesta haudalla itkeväisten; Puolesta sairasten kituvain; Puolesta vankina riutuvain; Puolesta myös maanpakolaisten; Puolesta orpojen pienokaisten;
Leskien ja orpojen nimessä iso-äiti kirosi konsuli-enoa ja Kyösti-eno singahutteli purevia ivasanoja. Toinen setä leivotutti laivaväelle leipää pilaantuneista jauhoista, joissa oli toukkia. Sitä pilkkasi Kyösti-eno ja sanoi, että kun toukkia on leivässä, ei tarvita sianlihaa. Ja loppumattomiin riitti iso-äidille ja Kyösti-enolle puheenainetta kaupungin porvariston konnamaisuuksista.