United States or Romania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Silloin kajahti portilta kirkas, voimakas ääni, tuntematon näiden muurien sisällä, joissa tavallisesti hymisi vain neitosten hiljainen virsi. Torvet puhalsivat goottilaisen ratsuväen iloisen, sotaisen tunnussävelen. Se tunkeutui elähdyttävästi Valerian sieluun. Vanha portinvartija riensi asuinrakennuksesta katsomaan. "Herra", huusi hän, "muurien ulkopuolella on ratsuväkeä.
Hän istui Valerian ja Juliuksen kanssa illallispöydässä ja keskusteli rauhan säilyttämisen toiveista, joita nuori sankari taisteluinnoissaan oli pitänyt turhina. Roomalaisesta oli vaikeata ajatellakaan, että "kreikkalaiset" tulisivat asestettuina hänen kalliiseen synnyinmaahansa. "Minäkin toivon rauhaa", sanoi Valeria miettiväisenä, "vaikkakin " "Mitä tarkoitat?" kysyi Valerius.
Tämä käänsi vähitellen keulansa merelle päin ja eteni sitten nopeasti satamasta. Totila katseli unelmoiden laivaa. Hän näki Valerian valkoisen käden viittovan jäähyväisiä. Hän jäi katselemaan kauas häipyvää purjetta välittämättä laukauksista, joita rupesi yhä enemmän satelemaan satamaan. Hän nojautui erääseen patsaaseen ja unohti hetkeksi palavan kaupungin, itsensä ja kaiken.
Totila painoi hänet rintaansa vasten. "Kuka voi Valerian korvata?" "Onni", vastasi tämä. "Pääsemmekö koskaan yhteen? "Kerrotaan, että vihollinen on kahta vertaa voimakkaampi kuin gootit. "Taistelu on huomenna. "Etkö ole huolissasi?" "En ole vielä koskaan odottanut niin iloisena taistelua. "Siitä tulee historiallinen merkkipäivä. "Suunnitelmani on hyvä.
Hänen kattonsa alla elinkin Valerian seurassa elämäni ihanimmat päivät. "Vanhojen mestarien runot ovat Valerian sielulle samaa kuin ilma ruumiille. "Kuinka kauniisti kohisivat Aiskyloksen kuorot, kuinka liikuttavalta kaikui Antigonen valitus hänen kauniin äänensä lausumana.
"Sota on riistänyt minulta uskollisen veljen. "Etkö tule, dioskurilainen veljeni? "Kahden kuukauden perästä odotan sinua Valerian luona Taginaen luostarissa." Julius luki kirjeen. Liikutetuin mielin hän sanoi: "Ystäväni, minä tulen!"
Sinä kai aavistat, mitä tarkoitan, koska olet useita vuosia tuntenut perheen kohtalot. "Tiedät kai tarkemmin kuin minä, mistä johtui, että Valerian äiti oli hänet jo syntymästä saakka vihkinyt aviottomaan, yksinäiseen elämään ja hartauden töihin, mutta että Valerian enemmän roomalais- kuin kirkollismielinen isä oli ostanut hänet vapaaksi rakennuttamalla kirkon ja luostarin.
Se oli aamuaurinko, jonka kultainen kehrä kohosi loistavana kalliovuorten harjan yli. Hän ponnahti pystyyn ja katseli nousevaa taivaankappaletta. Kirkas paiste heijastui meren aaltoihin ja levisi ympäri seutua. "Valerian kotijumalan nimessä", toisti hän hiljaa syvästi liikutettuna ja kohotti kätensä vannoen aamuaurinkoon päin.
Portinvartijaorja neuvoi hänet vanhan Hortulariuksen, Valerian vapautetun luo, jolle oli uskottu puutarhan hoito. Tämä, joka oli rakastuneitten uskottu, otti puutarhuripojalta kukat ja siemenet, jotka tämä muka oli tuonut Napolin parhailta kukkakauppiailta, ja saattoi hänet hänen tavalliseen, alakerrassa olevaan makuuhuoneeseensa, jonka akkunat olivat puutarhaan päin.
Mutta vanno minulle" ja hän kohottautui viimeisillä voimillaan pystyyn ja katsoi häntä terävästi silmiin, "vanno minulle Valerian kotijumalan nimessä, ettet ota häntä vaimoksesi, ennenkuin Italia on vapaa eikä tuumaakaan sen pyhästä maasta ole bysanttilaisten hallussa." "Minä vannon sen sinulle", huusi Totila riemastuneena tarttuen hänen käteensä, "minä vannon sen Valerian kotijumalan nimessä."