Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Tuskin Totila oli saapunut Napoliin, osoittanut Juliuksen kanssa vanhan Valeriuksen ruumiille viimeisen kunnioituksen ja kuivannut Valerian ensimmäiset kyyneleet, kun hän jo masentumattomalla tarmolla ryhtyi luomaan laivastoa tyhjästä.
Kiitos, kiitos sinulle ihanasta rakkaudestasi." Mirjam vapisi pahanteosta keksityn lapsen tavoin ja aikoi paeta Valerian luota. Mutta tämän jalot sanat kartoittivat hänen sydämestään ujouden ja pelon. Kyyneleet vierivät virtoina pitkin hehkuvan punaisia poskia. Ujoudesta, häpeästä ja itkusta vavisten hän painoi kiihkeästi päätään ystävättärensä rintaa vasten.
Ei maurinkaan nenä voinut vainuta muuta kuin että sinä päivänä piti tapahtua ihmeellisiä asioita. Goottisoturitkaan eivät tienneet, mitä oli tulossa. Totila, Hildebad ja Teja olivat jo keskiyön aikana hiljaa lähteneet ratsumiehineen leiristä ja asettuneet väijyksiin Via valerian eteläpuolelle Fulviusten haudan lähistölle, jonka ohi Belisariuksen täytyi kulkea.
Mutta korsikalainen putosi satulasta, ennenkuin isku sattui. Apulian nuori herttua oli iskenyt häntä kaikin voimin rintaan lipun varrella. Varsi katkesi sysäyksestä. Nyt uhkasi vaara Adalgotia sekä Totilan lippua Valerian ja hänen hurskaan joukkonsa taiteellista, kallista teosta. Kaikki ratsumiehet kävivät näet rohkean, nuoren lipunkantajan kimppuun.
"Enkä minä koskaan hänestä", huusi Totila tarttuen Valerian oikeaan käteen. Nuoret seisoivat siinä kuun kirkkaassa valossa vanhuksen edessä pystypäisinä ja päättäväisinä. Heidän jaloista piirteistään ja vartaloistaan kuvastui tällä hetkellä pyhä innostus. Ryhmä oli niin kaunis, että vihastuneen isän sydän alkoi heltyä. "Valeria, lapseni!" "Oi, isäni!
Julius puolestaan sai kokea uhrautuvaisuuden iloa, jonka jaloille sieluille tuottaa omien tuskien voittaminen rakastetun henkilön onni. Hänen kaipaava sielunsa, joka ei saanut tyydytystä vanhan filosofian viisaudesta, kääntyi yhä enemmän sen opin puoleen, joka löytää korkeimman rauhan kieltäymyksissä. Valerian luonne oli aivan päinvastainen. Hän oli isänsä aito roomalaisen ihanteen perikuva.
Adalgot repäisi Valerian sinisen lippukankaan vyöstään ja koetti sillä hillitä verivirtaa. Turhaan. Lipun helakka sini muuttui äkkiä tummanpunaiseksi. "Gothia", huoahti kuningas vielä, "Italia Valeria!" Samalla hetkellä, ennenkuin epätasainen taistelu pääsi alkuunkaan, Alboin saapui longobardiratsumiehineen paikalle.
Hän tarttui levollisesti Valerian käteen ja meni hänen kanssansa luostarin ovelle, jossa Cassiodorus tuli heitä vastaan. Vaivoin kuningas sai ystävänsä suostutetuksi lähtemään Cassiodorus-vanhuksen seurassa Bysanttiin. Juliusta ensin kammoksutti lähteä keisarihovin loistoa, melua ja syntisyyttä näkemään, mutta lopuksi hän taipui Cassiodoruksen antaman esimerkin johdosta.
Hänen on taas suojeltava sinua." "Ei", huusi tämä, "olen saanut luvan ratsastaa edellä huomisessa hyökkäyksessä ja kantaa domna Valerian uutta lippua." "No, hurskas Julius", sanoi Teja. "Sinä et kai taistele. Suojele sinä kuninkaan henkeä. Se ei liene syntiä. "Minä tiedän, että sinä rakastat kuningasta omalla tavallasi." "Olen hänen luonaan.
"Hän muistuttaa luostarin käytävässä olevaa kultapohjaista kuvaa." "Aivan oikein, hiljaista, surullista päätä tuolla, apostoli Johannesta." "Ennenkuin sain kirjeesi, olin jo päättänyt tulla tänne." "Aioitko käydä minun luonani Valerian luona?" "En, Totila. Tulin tänne Cassiodoruksen tutkittavaksi ja sitten vihittäväksi munkiksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät