United States or Guinea-Bissau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän aikoi rukoilla, mutta sen sijaan kaikui vanha laulu: "Vierellä virtain Baabelin valitti Israel. Oi milloin, tytär Siionin, sun vaivas vaimenee?" Sillä aikaa kun Mirjam ääneti katseli ensimmäisiä taivaalle ilmestyviä tähtiä, oli Totila nopein, kaipauksen kannustamin askelin jo ehtinyt rikkaan purppurakauppiaan huvilaan, joka oli lähes tunnin matkan päässä Porta capuanasta.
"Minne?" kysyi Mirjam soinnuttomalla äänellä. "Niin, minne sinä haluat?" "En tiedä itsekään. Kiitos sinulle," sanoi tyttö, otti taikakalun kaulastaan ja ojensi sen hänelle. Se oli kultainen muistoraha Jordanista, temppelistä. "Ei", sanoi mies pudistaen päätään. Hän tarttui Mirjamin käteen ja asetti sen silmilleen. "Kas näin", sanoi hän, "tämä tuottaa minulle onnea koko elämäni ajan.
"Oi, Saulus", kuiskasi hän arasti, "on niin vaikea puhua, vaikea antaa ajatuksilleen muotoa, yksinkertainen, oppimaton nainen ei voi lausua ajatuksiaan kuin sinä... Sydämeni on ylen täysi, monta ihanaa ajatusta ja kuvaa kulkee päässäni... Oi, jos voisin näyttää ne sinulle puhumatta ... sanat ovat minulle esteenä ... en voi sanoa, mitä tahdon ... se on ylen ihanaa ... ylen suurta..." "Mirjam!"
Tämä katse ilmaisi kaikki. Se tunkeutui Totilan sydämeen. "Sinun vuoksesi", huokasi tyttö ja kaatui kuolleena maahan. Silloin Totila unohti Napolin ja kuolemanvaaran. "Mirjam", huudahti hän vielä kerran ojentaen molemmat kätensä tyttöä kohti. Samassa nuoli sattui hänen hevosensa lapaan. Jalo eläin hypähti taaksepäin ja nousi pystyyn. Laskuristikko alkoi jo nousta.
Hän katseli tähtiä ja luki ikivanhan pakanallisen kuolinrukouksen, jonka hänen äitinsä oli hänelle opettanut kotona Liusachan luona. Mutta se ei hänen mielestään riittänyt. Hän rukoili sen lisäksi hartaasti kristillisen Isämeidän. Ja kun aurinko nousi, hän siirsi huolellisesti kiven haudalle ja lähti. Niin oli Mirjam jäljettömästi kadonnut.
"Pakene", huusi hän, "viholliset ovat kimpussasi. Kaupunki on joutunut vihollisten käsiin." Hän ei saanut enempää sanotuksi. Keihäs lävisti hänen rintansa. "Mirjam", kiljaisi Totila kauhistuneena ja kiskaisi hevostaan taaksepäin. Mutta Torismut, joka oli alkanut aavistaa petosta, löi miekallaan ristikkojen lomasta poikki köyden, jolla laskuristikko nostettiin ja laskettiin.
"Terve, uskollinen Iisak", huudahti Totila, heitti hohtavan valkoisen vaippansa hartioiltaan ja kääriytyi ruskeaan vaippaan, jonka Mirjam otti seinältä. "Te, hyvät ihmiset! Ilman teitä ja teidän uskollista vaiteliaisuuttanne tietäisi koko Napoli salaisuuteni. Kuinka voin teitä kiittää?" "Kiittääkö?" sanoi Mirjam kohottaen tummansiniset silmänsä ja katsoen häneen tulisesti.
"Ei, ei", huusi Mirjam ja työnsi miestä taaksepäin. "Nainen", huusi tämä vimmoissaan ja kohotti kirveensä. Mutta Mirjam seisoi pelottomana suojaten isänsä ruumista käsillään ja katsellen loistavin silmin miestä. Garizolta vaipui käsi alas. "Sinä olet rohkea", sanoi hän. "Ja kaunis sinä olet kuin Liusachan metsänhaltijatar. Mitä voin tehdä hyväksesi? Sinä olet ihmeellisen näköinen."
"Ja niin käykin, sillä Herra kuulee raskautetun rukouksen eikä salli sen, joka häneen luottaa, häpeään tulla." Vanhus nousi, puristi Mirjamin kättä ja poistui huoneeseensa. Kuu oli vähitellen noussut taivaan laelle ja valaisi tarumaisesti pientä puutarhaa, johon torni loi synkän varjonsa. Ruusujen tuoksu oli voimakas. Mirjam nousi seisoalleen ja katseli ristiä. "Kuinka mahtava usko!
"Sinä olet edeltäpäin ikuisiksi ajoiksi maksanut kiitollisuuden velkasi." "Ei, Mirjam", sanoi gootti painaen leveäreunaisen, ruskean huopahatun syvälle silmillensä. "Toivon teille hyvää kaikesta sydämestäni. "Sano, isä Iisak, kuka on tuo pieni mies, jonka olen usein täällä nähnyt ja joka äsken tuli vastaani. Minusta näyttää, että hän on iskenyt silmänsä Mirjamiin.