Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
"Mitä tarkoitat?" huudahti hän samalla tuimasti ja liikutettuna, "mitä tarkoitat sanoessasi 'en voinut muuta? Mitä se on, mistä puhut...?" Tällöin otti Mirjam hänen toisen kätensä, painoi sitä ikäänkuin rukoillen rintaansa ja kuiskasi tuskin kuultavasti: "Veljeni, minut on kastanut Johannes, Jeesus natsarealaisen opetuslapsi..." Sauluksen silmistä välkähti salama.
Mirjam toi leipää ja viiniä ja kyseli huolestuneena Iisakilta vihollisten edistymisestä. Silloin rupesi portailta kuulumaan nopeita, epävarmoja askelia ja hämmästyneen parin eteen ilmestyi Jochem. "Rakelin poika, mistä tulet tällaisena hetkenä, kuten korppi onnettomuuden edellä. Kuinka olet päässyt kaupunkiin? Mistä portista?" "Se on minun asiani.
Mutta tästä hetkestä alkaen varjo peitti nuoren gootin sielun. Tuskan pyhällä oikeudella Mirjam oli saanut iäksi sijan hänen sydämessään. Kun Johannes palasi ratsumiehineen turhalta retkeltään, hyppäsi hän hevosen selästä ja huusi vihaisella äänellä: "Missä on tyttö, joka häntä varoitti! "Heittäkää hänen ruumiinsa koirille." Ja hän riensi Belisariuksen luo kertomaan tapahtumasta.
Koston miekka häilyi jo heidän päittensä päällä, kalpa, terävämpi kuin mikään Damaskossa taotuista, oli kohta putoava alas ja ruhjoova heidät kaikki... Mirjam oli myös noussut seisaalleen, ja tuokion seisoivat veli ja sisar äänettöminä ja liikkumattomina toistensa edessä. Sauluksen säkenöivät silmäykset tunkivat hämärän läpi kuin terävät valonsäteet ja kaivautuivat Mirjamin sydämeen.
"Olen hankkinut valkoisia narsisseja. "Niiden tuoksu on suloinen." Hän vaikeni. "Sinä olet hyvä tyttö, Mirjam", sanoi Totila ottaen päästään hopeanvalkoisilla joutsenensiivillä koristetun kypäränsä ja asettaen sen pöydälle. "Missä on isäsi?" "Herran siunaus levätköön kultakutreillasi", sanoi vanhus tullen huoneeseen.
Tulija oli Mirjam, jonka ryöstävien hunnien melu oli pelästyttänyt kirkosta. Epätoivon voimalla hän työnsi keihäät syrjään ja otti Iisakin kalpean pään syliinsä. "Tiehesi, tyttö", huusi lähin sotilas, hyvin pitkä bajuvari. Garizo oli hänen nimensä. Hän oli palkkasoturina Bysantin armeijassa. "
Totila ja Torismut tapasivat pian Aurelianuksen linnoituksen miehistön. Pysähdyttiin eräälle kukkulalle, jonne näkyi kaupunki torneineen valleille tehtyjen bysanttilaisten vahtitulien loisteessa. Nyt vasta toipui Totila huumaavasta tuskastaan. "Uliaris!" huokasi hän. "Mirjam! "Napoli me näemme vielä toisemme." Hän käski lähteä Roomaan päin.
Silloin minut valtasi todellakin hämmästyttävä vastenmielisyys koko merielämän vaaroihin ja vaivoihin, niin että melkein halutti jäädä sinne, missä nyt olin, hindulaisen perheesen, ja ruveta hänen teeskentelemättömän Mirjaminsa mieheksi. Tämä johtui minun mieleeni etenkin siitä syystä, että Mirjam, isäntäni tytär, oli surusta ihan nääntymäisillään minun lähtöni tähden.
Mutta kuin tulisen salaman iskemänä Mirjam lyyhistyi äkkiä polvilleen, pannen kätensä ristiin rinnalleen ja kumartaen syvälle kauniin päänsä. Hän vaipui kasteenpainaman kukan tavoin maahan Totilan jalkojen juureen. Tämä peräytyi hämmästyneenä. Mutta silmänräpäyksen perästä tyttö oli taas ylhäällä. "Anteeksi, ruusu vain putosi jalkoihisi."
Mirjam riuhtasi itsensä äkkiä hänestä irti. "Ei milloinkaan ... ei milloinkaan ... ei milloinkaan!" huudahti hän kiihkeästi. Sauluksen kasvot jäykistyivät jälleen kuvastaen leppymätöntä katkeruutta. "Valitse hänet tahi minut!" kuiskasi hän uhkaavasti. Mirjam ei saattanut vastata; mielenliikutus tukahdutti hänen äänensä.
Päivän Sana
Muut Etsivät