United States or Republic of the Congo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minun täytyy tehdä samoin kun kaikki ympäri käy. Tule, niin otamme pullon viiniä tuolla! Soitto laukoo salissa. Seuraavan kohtauksen aikana kulkee naisia ja herroja edestakaisin huoneessa. ANNI. Emmekö istu tänne vähäksi aikaa? ALMA. Istutaan vaan. Täällähän on viileätä. KARIN. Uh, kuinka minusta on ikävää tänä iltana. ANNI. Ikävää? Kuinka niin? Minusta täällä päinvastoin on aika vilkasta.
Arvelin, että menen ja puhelen hänen kanssaan, kun on niin palava halu. Eihän ota, jos ei annakaan. Onhan tuota suuta surmallekin, kieltä maassakin märätä. »Päivää! Miksi niin yksin istutaan?» kysyin ennenkuin ehti vastaan tervehtiä. Mari vähän säpsähti, pyörähti katsomaan. »Päivää, päivää! Sentähden minä olen yksin, kun ei ole kumppania.» »Pitää ottaa kumppani.»
»Jumala sinua siunatkoon, Pietari, sinä olet sentään herttainen poika.» »Mutta, Knut, miksi et sinä saattanut » »Jälleenkö ruveta runoilijaksi? En, minä en pyri niin korkealle. Jos minä vaan voisin tulla tasaiseksi toivovaksi työmieheksi! Mutta sitäkään Jääköön se tällä kertaa. Istutaan. Ja kerro minulle jotain. Etkö sinä osaa jotain hauskaa kalastajan tarinaa?
Aukaisi oven repäisemällä ja astui turkki päällä sen täydeltä kamariin. Hyvä päivä! sanoi hän lyhyesti ja uhkaavasti. Esimies kumarsi kankeasti pöytänsä päästä ja selaili papereitaan. Muut eivät liikahtaneetkaan. Herra mulkoili, turkkinsa vyötä päästellen, miehestä mieheen. Istutaan, vaikkei käsketäkään, murahti hän puoliääneen ja istuutui uunin eteen tyhjälle tuolille.
»Oi, kerro, kerro», pyysi Hanna, joka seurasi häntä hänen vaelluksellaan ja ahdisteli häntä kysymyksillä. »Joudu, minä menehdyn kärsimättömyydestä!» »Heti. Hyh istutaan. Ei, minun täytyy astua! Mutta anna minulle ensin lasi vettä tai kuule: lasi viiniä. Oih, minä luulen, etten minä koskaan saa ääntäni takaisin!» »Oletko sinä puhunut?» »En, vaan huutanut.»
"Jätämme kotiseudun ikuiseksi emmekä koskaan sitä enään näe. Tule, istutaan, niin saat kuulla. Olen tarkoin sitä ajatellut: tahdomme asua valkeavärisessä huoneessa, jossa on viheriät ovet. Sen pitää olla korkealla paikalla, jotta meri näkyy. Sen edustalla on oleva ruusuja ja niiden lähellä istuinlauta. Siinä istumme, katsellen päivän laskua.
Ei istuttaisi suomalaisuuden asiassa siinä, missä yhä vielä istutaan, jos suuret miehemme ihanteellisuutensa ja aatteellisuutensa ohella olisivat olleet käytännönkin miehiä. Ja kun hän innostui kuvaamaan tätä ihannettaan suuresta miehestä, ei siitä tahtonut loppua tulla. Ilta siihen aina kului.
RENNE. Ottaisin vehnäset kaikki uunista ja söisin ne suuhuni. HELMI. Elä, elä ! Et toki jaksaisi kaikkia syödä. Ei, heretään nyt pois, Renne hyvä, kuule, ole kiltti. Meillä olisi niin paljon puheltavaakin. RENNE. No, koska sinä pyydät noin kauniisti, niin olkoon menneeksi. HELMI. Ja istutaan oikein ihmisiksi, eikö niin? Sinä tuonne ja minä tänne. RENNE. Ettäkö pöydän nurkka väliin?
Suuri ristiriitaisuus näkyy siinä sitäpaitsi olevan, kun aamupäivällä saarnastuolista varoitetaan kuulijoita tämän maailman synnillisistä huvituksista mutta iltapäivällä istutaan kortit käsissä kaikkien tämän maailman turhuuden tuntomerkkien ympäröimänä ja koetetaan korttipelillä vuotuisia tulojaan enentää!» Se on hävytöntä! huudahdin minäkin tämän luettuani.
Siellä tuli leveätä maantietä pitkin neljä valkolakkista. He katsoivat ylös nyt, he jo älysivät heidät tornista. Aina ensiksi tointui. Kuule! Mennään alakertaan ja istutaan penkille, sillä tavalla, että jalat peittyvät helmojen taakse. Entäs sitten? Sitten kun ovat menneet ohitse, livistämme tiehemme. Ylioppilaat lähenivät, ei auttanut hukata silmänräpäystäkään.