Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Minä en voi milloinkaan ajatella, että tein väärin, kun rakastin heitä kaikkia Eisenachissa niin paljon, kuin rakastin, vielä nytkin rakastan, sanokoon rippi-isä mitä hyvänsä. Minä pysyn parempana kaiken elämäni ja kaiken tulevankin elämän, luullakseni, sen rakkauden kautta, jonka Jumala antoi heille minua kohtaan ja minulle heitä kohtaan, sekä sen tähden, että olen tuntenut serkku Fritzin.
Isämme on viisain mies Eisenachissa.
Vaikka me emme aina ymmärrä, he ymmärtävät, joka on suuri lohdutus. Minä arvelen, että Latinan kielen oppiminen on erittäin viisas tuuma pikku Evalta; ja kun minulla on enemmän aikaa olla jumalinen, kukaties minäkin koetan oppia. Otteita Fredrikin aikakirjasta. Yliopisto tuntuu jotenkin kylmältä mailmalta, kun olen käynyt rakkaassa vanhassa kodissani Eisenachissa.
Mailma on paljoa isompi ja vanhempi, kuin Elsa ja minä Eisenachissa luulimme. Eiköhän Jumalan valtakunta liene paljoa isompi, kuin muutamat Romassa arvelevat? Kun näen nämät muistomerkit, jotka ovat vanhemmat, kuin kristikunta, nämät miehet, jotka puhuvat Moseksen kieltä ja vähäisillä muutoksilla Homerin kieltä, näyttää meidän Saksanmaa todella olevan lapsuudessansa.
Atlantis on kihloissa erään Schweitziläisen ylioppilaan, Konrad Winkelriedin, kanssa. Pollux on lähtenyt Espanjaan Eisenachissa olevan Cottan kauppahuoneen asioilla, jossa hän on osakas; ja Fritz on käynyt kerran meillä. Siitä on nyt noin kaksi vuotta. Hän oli paljoa vakavampi, kuin ennen. Hän oli usein enemmän kuin vakava, oli niinkuin joku suru olisi painanut häntä.
Tämä suuri joki ilahuttaa minua. Se saattaa minun ajatukseni takaisin tyventen lähteittensä luo vuorten keskelle, ja eteenpäin kotiinsa isoon mereen. Meillä ei ollut mitään suurta jokea Eisenachissa, niin että tässä on Wittenbergillä etu. Lisäksi rannat kasvavat matalia tammia ja pajupensaita, jotka lempeästi kallistuvat veden ylitse ja joitten välissä on hupainen istua kesä-iltoina.
Kun vaan havaitsisi tämän sillä aikaa, kuin pyrkii joen yli, kuinka iloista se olisi! Kuinka vähäisen muistaisi jäistä vettä taikka pakottavia hartioitaan tai horjuvia, hermottomia jäseniänsä! Eisenachissa, Tammikuulla 1505. Fritz on kotona meidän tykönämme jälleen. Hän näyttää nyt, kun hänellä on tuuliparta ja miekka, yhtä miehuulliselta kuin isämme.
Tosin pyhimykset näyttävät tunteneen jonkunlaista hurskasta huvitusta, kun heitä rangaistiin, mutta niin ei ole minun laitani; rangaistukset eivät näytä ollenkaan parantavan minua, vaan päinvastoin pahentavan joka on uusi todistus siitä, kuinka minun on turha koettaa päästä pyhimykseksi. Eisenachissa, Helmikuulla.
Eisenachissa meillä on löytölasten-huone. Se on yhden St. Elisabetin perustaman nunnaluostarin lisälaitos ja ottaa huostaansa turvattomia pienokaisia. Jospa vaan St. Elisabet voisi asettaa jonkun orpohuoneen johonkin paikkaan lähelle paradiisin portteja tämmöisiä vähäisiä, nimettömiä, hyljättyjä lapsensieluja varten!
Minä olen kyllä nähnyt, etten ole ainoa Eisenachissa, joka niin ajattelee.
Päivän Sana
Muut Etsivät