United States or Qatar ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kiitoksia ilmoituksestanne, isäntä, ja hyvästi, Katri älkäät nyt peljätkö", huusi Kyösti heiluttaen kivääriänsä ja lähti sitte jääkärien muassa metsikön lävitse sitä venäläistä jääkäriketjua vastaan, joka odotti Kettusen eteläpuolella. "Mitä tuo kummallinen ja kamala ääni on, joka ilmassa vinkuu?" kysyi Kyösti.
Koska oli Kabyleillä miehuutta, mutisivat muutamat sotilaat, he ovat salamurhaajia, vaan eivät sotilaita. Etujoukko oli ehtinyt metsään, Kabylit karkoitettiin sieltä ja he pakenivat taasen soliensa kautta, innokkaasti muukalaislegionan ja Afrikalaisten jääkärien seuraamina, jotka tussareillansa varmaan osaavat viholliseensa.
Mutta siellä kohtasi heitä Savon jääkärit. Sill'aikaa tulvaili yhä Venäläisiä sillan yli, vaikka ainoastaan vähin osa pääsi toiselle rannalle. Kaikki ylitulleet heittäytyivät Kauppilan taakse ja siellä nousi ankara taistelu Suomen jääkärien kanssa, joidenka vähitellen täytyi peräytyä. Likimmäisen huoneen ovessa näkyi nuori Suomen talonpoika, kirves nostetussa kädessä.
Minä näin, millä vimmalla te hyökkäsitte jääkärien kimppuun ja läksitte ajamaan niitä takaa. Teidän esimerkkinne sai minun jo hiukan lannistuneen väkeni jälleen innostumaan. Me hyökkäsimme pistin sojossa vihollista vastaan. Haavoitettuja oli kummallakin puolen. Oteltiin siinä sitten puolen tunnin verran, kunnes me jouduimme saarroksiin, ja vihdoin täytyi meidän antautua.
Hänen koko ruumiinsa oli mielestään ruhjottu rikki, ja kun hän perästäkin jääkärien avulla pääsi jaloilleen, pysyi hän tuskin pystyssä. Ryssän luja isku hänen kurkkuunsa teki vielä hänelle kipeätä.
Tappelu tuli ankaraksi ja jok'ainoa Karjalan luoti harvensi vihollisen tykkiväkeä. Sev'in jalkarykmentti läheni nyt vaihettaaksensa laukauksia jääkärien kanssa, ja joukko rakuunia karkasi täydessä laukassa Savolaisia vastaan, jotka, kuten jo sanottiin, varaväkenä seisoivat metsän rinnassa ja nyt ojennetuilla pajuneteilla ottivat ryntääjiä vastaan.
Taalain maakunnassa Ruotsissa 1771, oli 1808-09 vuosien sodan aikana Karjalan jääkärien päällikkönä, arvoltaan everstiluutnantti, ja sittemmin eversti, johtaen kunnolla heitä Revonlahden, Lapuan, Alavuden ynnä muissa tappeluissa. Sodan jälkeen hän jäi Suomeen asumaan, oli Kuopion läänin maaherrana 1810-27 ja kuoli Ruoveden pitäjässä 1836.
Kyösti ei huolinut vastata mitään, vaan loi viholliseensa halveksivan katseen ja heittäytyi sitte eräässä loukossa olevalle olkilyhteelle. Tällä sijalla, ainoa mikä hänelle kylmänä talviyönä suotiin, lepäsi hän liikkumattomana, näennäisesti vähääkään huolimatta jääkärien pilkkasanoista, mutta kun viimeinen sotamies oli kadonnut näkyvistä, hypähti hän ylös.
Saattueen etunenään asettui vanhan tavan mukaan pelimanni, klarinetin puhaltaja ja vanha sotamies, päässä kulunut Savon jääkärien univormulakki ja kainalossa punaiseen huiviin kääritty soittokone huivi ja kone heränneen kansan kauhuja.
Jos minä olisin tuon Venäläisen sijassa, päästäisin minä pojan menemään matkaansa, sillä minä olen varma siitä että hän pettää vartijansa". Naapuri ravisti päätänsä vastaukseksi. Sittekuin kenraali vielä kerran oli kovuudella käskenyt jääkärien sävyisyydellä kohdella asukkaita ja viedä Niilon sairashuoneesen sekä Kyöstin tarkasti vahdittavaksi, meni hän pois.