United States or Honduras ? Vote for the TOP Country of the Week !
Suomalaiset marssivat eteläänpäin, olivat Venäläiset heitä vastustamassa maantien varrella Lapuan kirkon pohjoispuolella ja jonkun peninkulman päässä; siitä kohdasta asti yhä ammuttiin ja taisteltiin, Suomalaisten edetessä Lapuaa kohti. Kirkonkylään asti päästyään iltapäivällä klo 4:n tienoissa he tässä tapasivat Venäläisten pääjoukon ja kävivät tämän kimppuun ja tappeluun.
Sisä- ja rantasuomalaiset pitävät yleensä Pohjanmaan seutuja rumina eivätkähän pohjalaiset itsekään vaadi mitään kauneuden palkintoa lakeuksilleen. Mutta kaikkihan on niinkuin sitä katsoo. Ja kun minä Lapuan kirkonkylän takana olevalta harjaanteelta katsoin lakeutta edessäni, niin oli se sillä kertaa minusta kaunein näköala mitä aikoihin olin nähnyt.
Miks en kaatua ma saanut missä monet urhot nuo, missä juhliansa vietti Suomen sankarjoukko tuo, miss' ol' onni meille lempein, maine kirkkaimmallahan, kentill' Alavuden, Salmen, Siikajoen, Lapuan. Näin ei taas ois ollut pakko rientää Pohjaan kolkkohon, eikä voittoriemuamme vaihtaa epätoivohon, eikä surra tovereita, joita jäätyi tuhansin jäillä Tornion tai suotta Kainuull' alttiiks pantihin.
Mutta tiellä tapasimme vihollisen jääkäreitä, jotka vapahtivat hänet ja varmaankin olisivat lopettaneet päiväni, ell'et sinä juuri vaaran hetkenä olisi minut pelastanut. Mutta missä on majuri Gek?" "Hän on Lapuan kylässä kenraali Adlercreutz'in tykönä", vastasi vaanjunkkari Roth. "Jos käyt polkua eteenpäin, niin tapaat miehiämme, jotka näyttävät sinulle, missä hän on".
Mull' oli virka joukon majoittajan, hänest' on paljon muuta muistossain, Lapuan päivästä nyt kerron vain. Me perkattavaks saatiin metsän pieli, kaikk' oli valmiit, eespäin mennä mieli, mut vanha herra ärtyi seisomaan, »kosk' ampui Suomen mies niin ravakkaan». »Seis, pojat!» huusi, »saakaa tuki puista ja niittäkäätte miestä niinkuin ruista; työ tyyni, tarkka silmä sihdin taa!
Hullu eessä, hullu reessä, mutisi Pekka ja poikkesi sille kaitaselle kyläntielle, joka Isokyröstä johtaa yllämainittuun paikkaan, mikä silloin oli Lapuan emäpitäjään kuuluva kappeli. Täällä olivat kinokset miehen korkuisina patoutuneet aitojen väliin ja matkamiehet voivat tunkeutua ainoastaan käymäjalkaa eteenpäin.
Hän päätti sentähden pitää tappelua Lapuan viljavassa laaksossa, jossa hänellä oli tilaisuus paraimmalla tavalla käyttää suurta joukkoansa. Oli Heinäkuun 14 päivä 1808, ja viljapellot, joita ratsuväki osaksi oli tallannut, seisoivat leikkaamatta.
Näin juteltiin edelleen, ja tulevaisuus näytti valoisalta. Seuraavana aamuna lähdettiin eteenpäin. Lumi oli nyt pakkautunut tiiviiksi, niin että oli helpompi kulkea, ja joulun aikana olivat maastamuuttajat saapuneet Lapuan tienoille.
Lapuan taistoon taatto jäi, mies likin lippuaan; siin' ensi kerran kalvenneen sodassa kerrotaan! Jäi vaari Kustaan sotaan, hän, Utilla kesken rymäkän, ja kaatui Lappeell' isä tän, mies Kaarle kuninkaan. Niin heidän kävi, vertaan näin sai vuotaa kaikki nää; mut moinen elo uljas on ja uljas kuolo tää. Ken vaivoin hoippuis vanhuuttaan?
Oli murhe vaan, valitusta ei, syvä kaipaus vaan. Kehuks sankarin, nuorna min kuolo vei, ei sanaakaan; elon keväälle Vegesack vain kiitoksen suo, käy Adlercreutz ääneti paarten luo, ison, kirkkaan karpalon irti saa Drufvasta tuokio tuo. Oli kauniin Lapuan päivän pää, ja riemuiten ratsullaan von Döbeln, voittaja, ylpeää hän tarkasti rintamataan.