United States or Guadeloupe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Astua ratustelevat kahen miehen rantamaita, kuului rannalta kujerrus, valitanla valkamalta. "Muut purret, pahatki purret, ne aina sotia käyvät, tuovat täytensä rahoja, alustansa aartehia; minä lahon lastuillani, venyn veistännäisilläni; pahimmatkin maan matoset alla kaarteni asuvat, linnut ilman ilkeimmät pesän pielessä pitävät."
Puhjetessa kukka puhtahin, Lehti tuorein hiirenkorvallisna. Kevähästä kesä kaunihin, Lintuin laulu silloin suloisinta. Aamusella päivä armahin, Kastehelmen kukkaa suudellessa. Lemmen kukan ensin puhjetessa Sydän sulin onpi neitosessa. Oi, jos oisit sydämeni: Raitis kuni uusi oras, Puhdas kuni kehdon lapsi, Kirkas kuni lähteen silmä Niin jos oisit sydämeni! Missä köyhän kujerrus?
Jopa linnut laulelevat, Käköset kukahtelevat; Mitä linnun laulaminen, Mikä käellä kukunta? Toivon tult' on rinta täysi, Lemmen liekkiä povensa, Toivo kultansa tuloa, Armahan alenemista, Mieli muiskujen mehua, Suloisuutta suuta-saannin. Kaikki on riemu, kaikki rakkaus, Kaikki kultien kujerrus, Kaikki autuas ilonen, Taivahan tulen palanta; Missä toivo, siinä täyttö, Missä laulu, siinä vastaus.
Minä laulan laiturilla, Vieritän vesien luona, Jotta kuuluisi kujerrus,
Suuta suihkajaisin, Vaikka veress oisi, Joka surman toisi, "Sultahan sen saisin... Vaan ei kullan luokse kuulu ääneni, Kujerrus ei ehdi armahalleni, Kuuset mua vaan on kuulemassa, Hongan oksat vastaan huokaamassa!"
He kokiwat tarjoella hänelle ruokaa ja lohdutella häntä kuten parhaiten taisiwat, mutta mikään ei auttanut; sama kujerrus oli waan hänen alin=omaisena työnään. Kaupungin läheisyydessä, metsän keskellä, on eräs luonnon=ihana peltowainio. Wiimeisinä terweinä aikoinaan oli Elsa siellä yksinään oleskellut. Minun mieheni huomasi Sakarin nyt joka päiwä käywän siellä.
Ajoa ratustelevat kahen miehen rantamaata: kuului rannalta kujerrus, valitanta valkamalta. Vaka vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Siell' on impi itkemässä, kana kaikerrehtamassa! Joko käymme katsomahan, likeltä tähystämähän?" Itse astuvi likemmä, meni luota katsomahan. Eipä impi itkekänä eikä kaikerra kananen: oli pursi itkemässä, venonen valittamassa.
Tulosta sun heti tuntisin ma, astunnasta sun arvaisin ma; liekkinä luoksesi lehahtaisin, virstan kaksi vastaan kapsahtaisin, suuta suihkajaisin, vaikka veress' oisi, joka surman toisi, sultahan sen saisin!... Vaan ei kullan luokse kuulu äänein, kujerrus ei ehdi armahalleni, kuuset mua vain ovat kuulemassa, hongan oksat vastaan huokaamassa! Mutta nyt hän vihdoin näki kaivatun tulevan tietä pitkin.