United States or Costa Rica ? Vote for the TOP Country of the Week !
CYMBELINE. Taas menkää tiedustamaan vointiaan. Hengelle käypä raivo tuo! Oi, taivas, Syvältä äkkiin isket! Imogen, Iloni paras, poissa! Kuningatar Poteva henkeään, juur' tähän aikaan, Kun uhkaa julma sota! Cloten poissa, Jok' oisi nyt niin tarpeen! Mennyt kaikki On lohdun toivokin! Mut sinä, koira, Sa tiesit hänen lähdöstään, vaikk' olet Niin tietämättömänä.
Sitten seurasi taas tyyntä, hiljaista hyrinää, mutta äkkiä parkasi soitin, kuin olisi sen sydän särkynyt ja kaikki ollut hukassa, kadotettu itse toivokin. Sitä sydäntä särkevää ääntä ei kestänyt kauan. Taas puhui tuo kummallinen viulu lohdutuksen sanoja, ikäänkuin antaaksensa uutta uskallusta toisiin ponnistuksiin ja taisteluihin, ehkäpä tappioihinkin.
Ananon kuolemalla tehtiin kaikki toivokin rauhasta romalaisten kanssa turhaksi, ja se on tästä verisauna-päivästä kun historian kirjoittaja lukee Jerusalemin hävityksen alkavan. Näiden verisien tapahtumien aikana, joista ainoastaan lyhyesti olemme puhuneet, oli Sadok'in perhe kovin levotoin.
Kunnostaneetpa ne ovat itsensä meidän laivamme, tottapa »Toivokin» sukuunsa tulee, lohduttelivat toiset porvarit, jotka olivat kilpailijoita, mutta joille yhteinen kunnia oli arka.
Kädet laski ristiin rinnoillensa ukko, näin kun oli lausunut, hongan juureen nukkui hiljallensa, missä oli istunut, luottain oivaan temppuhunsa vaan, ettei pakenisi milloinkaan. Suomen joukko, taas kun joutui ilta, viime taisteluns' on taistellut, voima mennyt Suomen sankarilta, toivokin jo rauennut; niinkuin laine luotoon särkynyt, taantumaan käy sotajoukko nyt.
Ylpeys, ehkäpä toivokin, joutui hänen avuksensa; koko asema näytti vaativan ponnistusta; hetken aikaa hän näytti entiseltä Alroy'lta. "Minua ilahuttaa, kun näen, että kumminkin sinä olet turvassa, Honain." "Niin minuakin, jos vaan minun turvallisuuteni aikaan saattaisi saman sinulle." "Yhä lausuen toivoa!" "Epätoivoon vaan mieletön pakenee." "Voi Honain! tämä on suuri kosto.
Elon onnea sulle, pieno! Olet armas kuin kohtaus lempiväin, kuin jäähyväis-kyynel niin vieno, Jessy! Vaikk' koskaan et ole mun, ja jo toivokin turha ois, en mailman riemuihin vaihtaa sulo tuskani kaihoa vois, Jessy! Sees päivä mun murheiseks saa, kun ma, toivoton, hempesi nään; mut terve, te yön unet armaat, ma silloin sun kaulaas jään, Jessy!
Siihen vastasi toinen: "on kyllä ja paljoki, ensiksi reppu seljässäni, kädessäni saua ja sitte: Tie käydä, hako levätä, havun vierus viehkuroida." Toivoo köyhä hyötyvänsä, poteva paranevansa. Silloin vaan ei olekaan enää paljoa koko elämästä, kun toivokin on kadonnut; sillä toivopa on ihmisen viimeinen etu. Toki tunnen tullin panna, hankkia venehen hangan, vaikkei kaartana venettä.
Siinä oli vähän selvittelemistä, vaan kun sen sai, niin siihen se loppuikin se vyyhti. Ja nyt elpyi Elsassa toivokin, että pääsee vieläkin toisten joukkoon, jos ei lähtöön juuri, niin pian jälkee. Uutta vyyhtiä laitteli hän kiireellä kerinlautoihin. Selvä näytti tämä vyyhti olevankin. Heti alusta pitäen lähti juosta vönkälehtämään ihan puhtaasti.
Tulin, kaivaten armoa Herran, Emon' uskoa muistelemaan: Tykö Luojani taas tulin kerran Rukoellen ja lohtua saan. Kun hän hiljaa rintahan' astuu, Sydän riemusta sykkimähän! Ja mun mieleni kuihtunut kastuu Läpivirvoten lähteessään. Elo uus minuss' uhkuta alkaa, Elo uusi ja toivokin uus, Eikä kiedo sen siipeä, jalkaa Side Kalman, ei kuolevaisuus.