United States or Kyrgyzstan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kunnostaneetpa ne ovat itsensä meidän laivamme, tottapa »Toivokin» sukuunsa tulee, lohduttelivat toiset porvarit, jotka olivat kilpailijoita, mutta joille yhteinen kunnia oli arka.
Molemmat nauroivat makeasti härän vahingolle ja Otto vielä täydensi sen häviön kuvaa, lisäämällä, härän onnettomuudesta nauttien: Ja silloin siitä härästä ei jäisi mitään ... ei häntääkään jäisi ... ja lihatkin syötäisi paistina ja sylttyinä ja nahkasta tehtäisi kenkiä! Siten lohduttelivat he itseänsä ja kostivat härälle, ja jo ehdotti Otto: Pelotellaanpas telehvoonilla. No!
Käsittämättä liioin, mitä hänelle aiottiin tehdä, alkoi Paulet vuorostaan parkua. Silloin nuo kaikki kolme äitiä kävivät suutelemaan häntä, hyväilivät ja lohduttelivat häntä. Ja kun sitten mentiin makuulle, ahdisti kaikkien sydäntä, ja kaikki itkivät vuoteissaan, jopa paronikin, joka oli tähän asti hillinnyt itseään. Päätökseksi tuli, että poika lukukauden alkaessa pantaisiin Havre'n kouluun.
He lohduttelivat sillä, että jos olo kävisi kovin vaikeaksi, he lähtisivät taas metsiä samoilemaan. Pyhäisin heillä oli tilaisuus tavata toisiaan kirkolla, jossa heidän oli pakko käydä. Sen he tekivätkin mielellään, sillä siellähän olikin paras paikka, missä he saattoivat tavata omaisensa tai ainakin heistä kuulla.
Minun täytyi sanoa etten uskonut heidän saavan lupaa siihen mutta lisäsin: "Miksi tahtoisittekaan täältä pois, maahan on parasta mitä olla voi ja jos olette ihmisiksi niin teidän on täällä hyvä olla". "Niin, mutta se ikävä", oli surullinen vastaus. "Ehkä nyt tulee parempi, kun Te olette tulleet tänne", lohduttelivat he itseään.
Mutta herra Burström ja lapset lohduttelivat häntä niin rakkaasti ja selittelivät hänelle niin johdonmukaisesti ja vakuuttavasti, ett'ei semmoista roistoväkeä kuin Jonsoneja kohtaan ollut kellään mitään velvollisuuksia, että rouva kohta ihan toipui.
Hautajaisissa surkuttelivat kaikki Mikon onnetonta loppua, lohduttelivat vanhempia ja ihmettelivät Tapanin tyyneyttä. Useampi vieras loi epäilevän silmäyksen häneen, kuten sydämettömään olentoon, jonka sydän ei nimeksikään ole murtunut tuosta kauheasta tapauksesta. Kukaan ei aavistanut, että tuon kylmän, tyynen ja kivikovan kuoren sisällä piili pahoin haavoitettu ja vertavuotava sydän.
Tuomarit joskus murehtivat yhdessä sen naisen kanssa, surkuttelivat, lohduttelivat, vaan tuomion he kuitenkin lausuivat. He neuvoivat naista kuitenkin, käskivät mennä tuonne, mistä armot tulee, käskivät hänen viedä rukouksensa hallitsian, valta-istuimen eteen mitä oikeus on tuominnut, sen voi armo jälleen kumota.
Heinolan Mikkoa ja Syrjälän Elliä oli viime pyhänä kuulutettu, sen tiesivät kaikki ja sitä he nyt aprikoivat, että kuka heistä häihin pääseepi. Varmaksi ei vielä kukaan heistä häihin pääsyänsä tiennyt, vaan toivossa sanoivat jotkut olevansa. Toiset sitävastoin, joilla ei toivoakaan ollut, lohduttelivat itseänsä sillä, että tarvitaanhan häissä kuokkavieraitakin.
Goethen hieman suurisuisia sanoja "ich war in meinem Leben tief einsam" ei tietysti ole pidettävä ihan täytenä totena. Naisia kävi hänen luonaan alinomaa tuli ja meni. Alussa ne piinasivat häntä, sitten lohduttelivat, aina auttoivat jonkun matkaa eteenpäin. Hän palkitsi jokaista runolla ja päästi seuraavan naisen "armollisesti" luokseen.