United States or British Indian Ocean Territory ? Vote for the TOP Country of the Week !
FLAVIUS. Jumalat tietkööt, ett'ei ole koskaan Syvemmin köyhä talonvouti surrut Herransa tuhoa, kuin minä teidän. TIMON. Voi! Itketkö? Käy tänne! Sua hellin, Kosk' olet nainen ja tuon kivikovan Miessuvun kiellät, jok' ei itke muusta Kuin naurunhalusta. Oi, sääli nukkuu, Kun itku itkuun ei, vaan nauruun hukkuu! FLAVIUS. Oi, tuntekaahan minut! Suruani Noin älkää hyljätkö!
Ne, jotka tähtää kunniaa, ne kummaa Kutovat: kuinka nämä heikot kynnet Tuon kivikovan mailman kylkiluiden, Tuon tyrmän seinäin kautta raivais tiensä; Kun eivät voi, niin ylpeyttään ne kuolee. Ne, jotka mielen tyyneyttä tähtää, Sill' ailakoivat itseään, ett'eivät He ole ensimmäiset onnen orjat, Ei viimeisetkään; niinkuin kurja hölmö.
"Olethan sanonut, että ne uhrit, jotka sinulle kelpaavat, ovat murheellinen henki, ahdistettua ja särjettyä sydäntä et sinä, Jumala, hylkää. Voi, rakas isä, sinä, joka luonnon voimien kautta olet musertanut kivikovan sydämeni, ota nyt vastaan tämän särjetyn sydämen uhrit! Tee minun kanssani niinkuin sinä parhaiten tiedät ja tahdot!
Hautajaisissa surkuttelivat kaikki Mikon onnetonta loppua, lohduttelivat vanhempia ja ihmettelivät Tapanin tyyneyttä. Useampi vieras loi epäilevän silmäyksen häneen, kuten sydämettömään olentoon, jonka sydän ei nimeksikään ole murtunut tuosta kauheasta tapauksesta. Kukaan ei aavistanut, että tuon kylmän, tyynen ja kivikovan kuoren sisällä piili pahoin haavoitettu ja vertavuotava sydän.
En keksi muuta keinoa." Nuoret miehet olivat kahden vaiheilla. Silloin Hildebrand-vanhus lausui katsahtaen kuningasta surullisesti ja hellästi: "Minä tiedän keinon, tuskallisen, mutta ainoan. Sinun on valittava se, Vitiges, vaikka se musertaakin sydämesi." Vitiges katsoi häntä kysyvästi. Teja ja Hildebad ihmettelivät muuten kivikovan vanhuksen lempeyttä.
»Pelkään, että leijona uskaltaa.» »Jumalat auttakoot! Mitä loruja sinä laskettelet?» »Sitä vain, että jos hänet tuomitaan syylliseksi, niin on leijona tai tiikeri hänen pyövelinsä.» Nydia syöksähti ylös ikäänkuin nuoli olisi hänen sydämensä lävistänyt. Hän päästi läpitunkevan huudon ja langeten polvilleen orjan eteen hän huudahti äänellä, joka sulatti tämänkin kivikovan sydämen!
Heidän rukousta kuvaavat liikuntonsa ja heidän palava avuksi huutonsa, jonka hartautta vieläkin enensi samilaisen kielen sujuvuus ja soinnollisuus, oli todellakin rukous, oli niin vastustamaton, niin voimakas, että se kivikovan sydämenkin särkymään sai. Kyynel silmin katseli Thorsen heitä. "Rakkaat lapset, Jesuksen nimessä!"